torstai 27. marraskuuta 2014

Kokoarvioultra

Eilen kävin Kätilöopistolla tapaamassa lääkäriä raskausdiabeteksen takia ja samalla otettiin se virallinen kokoarvioultra vauvasta.

Lääkäri oli erittäin tyytyväinen verensokerimittausteni tuloksiini. Viikossa oli tullut vain yksi ylitys: perjantaina ennen iltapalaa mittari näytti 5.7. Matkalla anoppilaan oltin junassa syöty päivälliseksi Subway-patongit (tosin omaani en syönyt aivan kokonaan) joten ilmeisesti niistä pitää nyt luopua ensi vuoteen asti. Muuten viikonloppuna välttelinkin eteeni levitettyjä suklaita ja kakkua, tai jos otin niin ihan vähän ja heti ruoan perään.

Kuitenkin lääkärin jutuista jäi vähän saarnaavampi kuva kuin viime viikolla diabeteshoitajan kanssa käydystä keskustelusta. Minulla oli sellainen olo että kuulen samat asiat kolmanteen kertaan (plus että olen lukenut ne myös netistä) ja mikä oikeasti kiinnosti oli vain ultraus.

Ultrassa ei näkynyt enää oikein kokonaiskuvaa vauvasta ja lääkäri mittaili itsekseen koneelle päänympäryksiä ja muita mittoja. Hän oli jo lopettelemassa kun kysyin voisiko sukupuolen vielä tarkistaa kun kerran tässä ollaan. Sekin oli haastavampaa sillä vauva oli painautunut aika ylös ja piti jalkojaan tiellä mutta kuulemma pojan sukupuolielimiä ei ainakaan näkynyt. Huokasin helpotuksesta miettiessäni kaikkia ostettuja mekkoja ja vaaleanpunaraidallista pinnasängyn pehmustetta.

Painoarvion tietokone laski lääkärin ottamien mittojen perusteella ja tuloksena oli 2,5 kg. Lääkäri  kysyi vielä mitä se oli ollut sunnuntaina Mikkelissä (1980 gr) ja totesi hyvin töksäyttäen ettei usko sitä. Minä sitten sopersin että näin muistan niiden sanoneen enkä tiedä mistä se johtuu. Sanoinpa vielä että se koon mittaushan ei ollut sunnuntaina se pääasia, jonka jälkeen lääkäri jätti aiheen. Onhan se tosi iso ero mutta olin ollut varma että näin minulle sanottiin. Matkalla ehdin sitten päättää että muistan numeroita taas tyyliini ihan pieleen. Mutta kun illalla kysyin mieheltä minkä numeron hän oli kuullut niin hän sanoi aivan saman. Outoa!

Lopputulos eilisestä kuitenkin on se että insuliinihoitoa ei tarvitse aloittaa (ainakaan vielä). Ensi viikolla raportoin diabeteshoitajalle kahden viikon tulokset sähköpostilla. Vauva kasvaa aivan himpun verran keskikäyrän yläpuolella joten sekään ei huolestuta ja seuraava ultra on 29.12. Paitsi tietysti jos synnytys alkaa ennen sitä tai sokerit alkavat kohoamaan merkittävästi.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tällaista sunnuntaipuuhaa

Oltiin viikonloppuna miehen vanhempien luona. Siellä 300 km päässä, jossa en halua viettää tänä vuonna joulua vaikka se olisikin vuorojärjestelmässämme vuorossa.  Ihan vaan sen takia jos vaikka synnytys käynnistyisi joulun aikaan.

Viikonloppu oli erittäin rauhallinen kunnes aloin sunnuntaipäivällä epäilemään että housuihin oli valunut vähän lapsivettä (haju oli makea, ei pistävä). Tunnin pähkäilin mitä tehdä ja tietysti googlailin aina niin avuliaita keskutelupalstoja. Mieheltä sitten kysyin että pitäisikö soittaa Kättärille ja kysyä asiasta. En nyt ollut järjettömän huolissani koska ei supistellut ja vauvan liikkeet tuntuivat samanlaisina kuin ennenkin. Tietysti alkuillasta alkava yli 3 tunnin junamatka takaisin Helsinkiin vähän pohditutti.

Kättärillä olivat ihan sitä mieltä että lähde vaan tulemaan näytille. Piti sitten sanoa että en nyt oikein pääse kun olen täällä 300 km päässä. Käskivät sitten soittamaan lähimpään keskussairaalaan ja kysymään sieltä. Tietysti olisin heti voinut soittaa kyseiseen paikkaan mutta jotenkin halusin saada Kättärin kannan asiaan ja lisäksi näin he kirjasivat myös tietoihinsa tämän soittoni "jos vaikka näemme vielä". Maakuntasairaalassa oltiin vähän maltillisempia. Puhelu yhdistyi synnytysosastolle ja siellä hoitaja konsultoi kätilöä. Olivat sitä mieltä että voin tulla mutta että ei kuulosta niin vakavalta ettenkö voisi mennä junalla Helsinkiin ja perillä Kätilöopistolle.

Tietysti kun kerroin anopille tilanteen niin hän ja mies olivat ihan sitä mieltä että lähdetään vaan käymään keskussairaalassa. Anoppi tuli kuskiksi ja ajoimme tunnin matkan puhuen ihan rauhallisesti synnytyksistä ja vauvoista, painoista ja vaikka mistä. Ei mitään paniikkitunnelmaa ja matkalla minua mietitytti että onko tämä nyt ihan turhaa hätäilyä ja erityisesti missaammeko me nyt sen junan johon ehdimme jo ostaa liput.

Perillä menin päivystyksen luukulle ja selitin että olin soittanut aiemmin ja minut oltiin toivotettu synnytysosastolle tervetulleeksi tarkastukseen. Joten hoitaja lähti saattamaan meitä suoraan sinne (olin luullut joutuvani päivystysjonoon mutta sain taas muistutuksen että raskauteen liittyvät asiat otetaan äärettömän vakavasti).

Pumpulipuikolla ottivat näytteen kohdunsuulta ja sitten laittoivat mahan kiinni sykemittareihin. Syke oli ihan kunnossa ja samalla PH-testi näytti negatiivista lapsivedelle. Kuitenkin lääkäri tuli vielä ultraamaan ja totesin että kovasti pää alaspäin oleva vauva treenaa hienosti nielemistä ja lapsivettä on normaalimäärä. Hän oli sitä mieltä että jos kalvoissa olisi reikä niin tuolla vesimäärällä sitä olisi tullut paljon enemmän. Eipäilivät sitten että kyseessä oli juoksevaa valkovuotoa. Tosin lääkäri sanoi että jos sama uusii niin rohkeasti vaan näytille taas. 

Kukaan ei missään vaiheessa torunut turhasta hätäilystä mutta itse ajattelin että jos uusisi niin odottaisin ehkä seuraavaan päivään kun kummallakin tuntui olevan koko ajan kaikki hyvin. Ja varmasti olisin kotona saattanut odottaakin mutta mietitytti tosiaan se junamatka ja mistä pöpeliköstä sitä seuraavaa sairaalaa pitäisi ruveta etsimään jos kaikki ei olisikaan hyvin. Ja muuten ehdittiin siihen junaankin ihan hyvin sillä sairaalassa vietettiin kokonaisuudessa n. 40 min.

Saatiin kuitenkin tämän ekstraultran ansiosta kokoarvioksi jo nyt 1980 gr eli aivan viikkoja vastaava vauva (eikä mikään raskausdiabeteksen lihottama).

P.S. Ei muuten ollut äitiyskortti matkassa mukana kun en minä nyt tiennyt että sitä vielä pitäisi ruveta laukussa kantamaan!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Diabeteshoitajalla käynti

Tästä jäi todella hyvä mieli. Diabeteshoitaja tutki sokerimittausarvojani ja totesi ne erittäin omituisiksi mutta kuitenkin positiivisella tavalla. Niin kuin olin jo keskustelupalstoja lukemalla todennut niin hänkin sanoi että yleensä raskausdiabeteksessa ongelma on juuri liian korkea aamun paastoarvo joka minulla on ollut aina oikein mallikelpoinen. Samoin kuin kaikki muutkin arvot päivälliseen asti.

Hoitaja sanoi että näin kärjistetysti aamun paastoarvon nouseminen lihottaa vauvaa ja ilta-arvojen nouseminen lihottaa äitiä. Jota minulla ei siis ole kuitenkaan tapahtunut vaan sain ihan kehut siitä että painoa on tullut vain 4.5 kiloa ja että se on laskusuuntainen. Hoitaja epäili (samaa kuin minkä minä laskin maanantaina itse) että jos sama suunta jatkuu niin saatan tulla synnäriltä ulos kevyempänä kuin ennen raskautta.

Hoitaja myös sanoi että hänen mielestään minulle ei tarvitse aloittaa insuliinia ellei arvoissa tapahdu nopeaa muutosta. Jos insuliini aloitettaisiin niin se olisi aamuinsuliini. Hän on kuulemma myöhäisimmillään aloittanut insuliinihoidon 40+5 viikolla joten aikaahan tässä vielä on arvojen muuttuakin mutta hän ei olisi huolissaan vaikka noissa ilta-arvoissa satunnaisesti, tai edes toistuvasti, olisi ylityksiä kun eivät ne ylitykset edes ole kovin korkeita.

Eilen kokeilin kaverin vinkistä pitää 4 tunnin paaston lounaan ja päivälliselle välillä koska se oli hänellä auttanut ilta-arvoihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä etten syönyt ollenkaan välipalanäkkäreitä ja jouduin oikeasti sinnittelemään että jaksoin kotiin asti päivälliselle. Tai hyvinhän sitä jaksoi kun ei ollut mitään mitä syödä mukana. Arvo ennen päivällistä olikin 3.9 (näissähän niitä korotuksia on tullut) mutta se päivällisen jälkeinen arvo oli sitten taas 8.6 (ei koskaan ennen noussut)! Eli söin aivan liikaa/elimistö meni ihan sekaisin nuudeliwokista mitä se on ihan hyvin sietänyt tähän asti. No, hoitajan ohje sitten oli että tätä ei ehkä kannata kokeilla uudestaan. 

Nyt sain ruokavalio-ohjeeksi syödä välipalan lounaan ja päivällisen välillä vielä aiemmin eli 1.5 h päästä ruokailusta. Samoin iltaruoan ja iltapalan välillä sama juttu. Lisäksi aamupaastoarvoja ei enää tarvitse mitata niin useasti kun niissä ei ylityksiä ole tullut. Myöskään vuorokausikäyrää ei tarvitse ottaa enää (ihanaa ettei tarvinnut edes sanoa siitä kuinka kovilla sormenpäät ovat olleet). Sen sijaan joka päivä pitäisi ottaa yhtä ateriaa ympäröivät mittaukset jotta seuranta olisi systemaattista ja antaisi kattavan kuvan. 

Kokoarvioultra minulle varattiin ensi viikon keskiviikolle. Kivaa päästä kuitenkin kurkkaamaan vielä vauvaa. Ja etenkin kiinnostaa tosiaan se koko. Mahahan minulla ei ole kovin iso vieläkään (vertailen usein muiden mahakuviin) mutta siskolla on ilmeisesti kahdesti käynyt niin että pienestä mahasta (ja olemattomasta painonnoususta) huolimatta vauvat ovat kuitenkin olleet suht isoja vähäisen lapsiveden takia. Eli jännä nähdä onko tämä geneettistä.

torstai 13. marraskuuta 2014

Diabeteshoitajalle ensi viikolla

Sain tänään kutsun äitiyspoliklinikalta diabeteshoitajalle. Hienosti kyllä osuivat juuri siihen ainoaan päivään ensi viikolla jolloin ei ole töitä. 

Googlailin sitten asiaa ja yritin selvittää mitä siellä mahdollisesti tapahtuu. Kutsussa kun lukee että käynti kestää 1-2 tuntia. Mitään kattavaa vastausta en löytänyt. Ehkä ultraa, hyvin todennäköisesti ainakin sekä hoitajan että lääkärin tapaamista. 

Siltä varalta että saan ohjeet muuttaa ruokavaliota kokonaan niin ajattelin listata normaalin päivän ruokani.

Aamupala: Kaurapuuroa luomuhiutaleista keitettynä rasvattoman ja kevytmaidon sekoitukseen. Seassa ihan vähän hunajaa ja maapähkinävoita. Silmänä joko kirsikkahilloa tai itsekeitettyä omenasosetta. Lasillinen puoliksi laimennettua appelsiinimehua.
Lounas: Joko töissä kouluruokaa tai sitten edellisen illan kotiruokaa. Salaattia jos ruokana ei ole keitto tai Kana/tonnikalasalaatti. Lasillinen kevytmaitoa (töissä) tai rasvatonta (kotona).
Välipala: Kaksi näkkileipää. Jos olen töissä niin päällä on tasan keijua ja levitettä (koska en usko että kinkku ja kurkut selviäisivät kovin turvallisina tunnin bussissa aamuisin). Kotona päälle lisään tosiaan edellämainitut. Viimeisen viikon olen taas jäänyt koukkuun Nescafen jääkahviin (pussista) enkä ole uskaltanut tarkistaa sen sokereita. 
Päivällinen: Kotiruokaa eli keittoa, makaroonilaatikkoa, kiusausta, wokkia, lihakastiketta, kanaa ja perunaa. Mitä tahansa itsetehtyä lautasmallin mukaan ja salaatin kanssa.
Välipala: Kaksi satsumaa joista mies yleensä pummaa ainakin muutaman lohkon.
Iltapala: Ruisleipä (Puikula jälkiuuni tai Oululainen jälkiuunipala, kummatkin puolet siis), levitettä, juustoa, kinkkua ja kurkkua. Teetä tujauksella maitoa kun sekin on taas alkanut maistua.

Kerrataanpa vielä että minulla ainoat arvot heinäkuusta alkaen jotka ovat nousseet yli rajojen ovat olleet ennen päivällistä (3 krt) ja ennen iltapalaa (5 krt) ja mittausviikkoja on kasassa 17.

Olisihan tuossa viilamisen varaa (varsinkin aamupalassa mutta kun se ei ole koskaan nostanut sokereita hälyttävälle tasolle). Jos arvata pitäisi niin illan välipalan hedelmistä pitäisi ainakin luopua. Enemmän mietin sitä että ruvetaanko tässä vaiheessa viilaamaan ruokavaliota vai aloitetaanko insuliini kuitenkin. Ja kuinka paljon siihen vaikuttaa sikiön koko joka siis ei minusta tunnu mitenkään valtavalta ja sf-mittakin kulkee keskikäyrällä.

Näiden pohdintojen päätteeksi ehkä enemmän kiinnostaa kuin pelottaa tuo diabeteshoitajan tapaaminen.

tiistai 11. marraskuuta 2014

The good & the bad

The good

Pystyn yhä nukkumaan selälläni (vaikka menossa on rv 33)
Vauva on todella aktiivinen päivin ja öin joten ei tarvitse enää nukkumaanmennessä odottaa että tuntisi edes sen yhden potkun
Äitiyslomaan on aikaa 2 viikkoa ja 1 päivä!
Paino on pudonnut edelliset kaksi viikkoa (tällä viikolla tosin vaaka näytti 200 gr plussaa)

The bad

Sokeriarvot olivat koholla perjantainakin joten neuvola kirjoitti lähetteen äitiyspolille
Sormet ovat yhä puuduksissa, etenkin oikea keskisormi 24 h vuorokaudesta
Rintojen alle on tullut kummallista kutiavaa ihottumaa joka ei helpota oikein millään
Selkä kipeytyy helposti

torstai 6. marraskuuta 2014

Selkäkipuja

Viime viikonloppuna olin varmaan viimeisellä parin yön reissulla ennen synnytystä. Ja tässä kohtaa tarkoitan hotellimatkaa koska miehen perheen luo on kyllä tarkoitus mennä vielä muutaman viikon päästä. Itse matka meni todella hyvin, mitä nyt tahti yritettiin pitää vielä rauhallisempana kuin ennen. Mutta olihan siinä kuitenkin paljon kaupoissa kävelyä eikä hotellihuoneessa tullut vietettyä yhtään enempää aikaa kuin ennenkään. Tämä varmaan johtui siitä että kaikki kesti paljon kauemmin kuin ennen (lähinnä siis juuri se kauppojen kiertely).

Kuitenkin reissusta jäi tosi hyvä mieli. Tällä viikolla olen vaan todennut että oli kyllä ihan viimeinen hetki lähteä. Maanantaina olin nimittäin 8 tuntia töissä (pitkä aika näillä minun ammatin työtunneilla) ja koko illan särki sitten selkää. Se helpotti vähän lämpötyynyllä mutta tuntui yhä nukkumaan mennessä. Onneksi selkä oli aamulla ihan kunnossa koska tulossa oli toinen 8 tunnin työpäivä (jossa oli kyllä lähes parin tunnin tauko). Tiistai-iltana selkä oli sitten vähän vähemmän kipeä mutta lämpötyyny pääsi taas hommiin. Eilen aamupäivällä ei selkä ollut kipeä mutta jäykkä ja mahassa kiersi ja muutenkin oli vähän sellainen olo että onkohan se työpaikka nyt ihan oikea paikka minulle. Joten suosiolla järjestelin niin ettei tänään tarvinnut mennä töihin.

Tukivyöstäkään ei ole työpäivisin apua kun työ sisältää niin paljon istumista ja nousemista ja minulla se ei ainakaan pysy paikallaan kuin tasan seisoma-asennossa. Eli aina kun nousisin istumasta niin sitä pitäisi vetää alaspäin selästä ja se nyt ei vaan onnistu töissä.

Huomenna on neuvola. Pitää keskustella selästä mutta jotenkin en usko että saisin siihen sairaslomaa. Minun ainoa oire kun on vaan tuo väsähtävä selkä joka johtuu ihan omasta huonosta lihaskunnon ylläpidosta. Mitään supistuksia tai kipuja ei mahassa tunnu, en ole edes varma onko minua supistellut vielä kertaakaan! Joten vauvalla on liikkumisesta päätellen kaikki hyvin. Enkä myöskään tiedä haluaisinko edes sairaslomaa (enkä siis myöskään tarvitse sillä voisin vaan ilmoittaa töihin etten tule ja työttömyyskassaan että olen työttömänä) kun vähän on sellainen olo että 3 viikon päästä pääsen joka tapauksessa lepäämään niin vielä voisi tehdä kaikki työt mitä tarjotaan.

Sokeriarvot sain kuriin kun viilasin vähän ruokavaliota. Nyt ei enää tarvitse ilmoittaa arvoja viikottain - paitsi jos ne nousevat taas. Viikonloppuna tein ekstramittauksia kun eihän tuo ruokavalio reissussa koskaan ole sama kuin kotona (ravintolaruokaa ja kahviloita...) mutta ne pysyivät alle rajojen silloinkin. Toivottavasti pysyvätkin hyvinä vielä seuraavat 2 kuukautta!

Lähti muuten viikonloppuna useammassakin vauvanvaateliikkeessä mopo keulimaan. Täytyy laittaa kuvia ensi kerralla!