Enterorokon jälkioireet

Lueskelin tuossa vanhoja enterorokko-päivityksiä ja tajusin että voisin nämä viimeisimmät oireetkin kirjata ylös. Kädet paranivat myös kesimisestä viime viikolla mutta jalat olivatkin näköjään hitaammat ja inhottavammat. Niiden kesiminen alkoi vasta viime viikon maanantaina.

Jalkapohjiin ilmestyi valkoisia alueita ja kun tutkin niitä (venyttelin ja nypin ihoa) niin totesin niidenkin olevan kesimistä. Koska valkoiset alueet olivat varsin ruman näköisiä niin päädyin leikkelemään ne saksilla pois. Ja näin olen siis tehnyt nyt melkein kahden viikon ajan. Niitä tulee hiljakseen lisää mutta isoimmat alueet tosiaan operoin jo viime viikolla. Ja tällä viikolla kun pääsin takaisin kotiin olen kuorinut jalat joka toinen päivä. Ja ostinpas sen Schollin patterikäyttöisen hiontalaitteen. Joka paransi jalkojen ulkonäköä huomattavasti.

Ajattelin kirjata siis nämäkin tänne ylös kun tajusin että tätä tautia on sairastettu jo tavalla tai toisella jo lähes kuukauden ajan. Mutta mahassa on ilmeisesti kaikki hyvin koska niitä negatiivisia oireita ei ole ilmestynyt.

Lähestulkoon yhtä iloinen olen siitä että yksikään kynsi ei sitten tosiaan irronnut.

Lomasta, sokerista ja äitiyshousuista

Kesälomat on kohta ohi. Mies menee töihin maanantaina ja minä ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi alkaen perjantaista. Vähän hurjalta tuntuu sillä en ihan näin tätä suunnitellut. Saisi pian tulla kutsuja työhaastatteluihin sillä en ihan usko työllistyväni varsinkaan silloin kun näytän joltain muulta kuin lihavalta. Ja toisaalta tuntuu nuivalta hakea esim. vuoden töitä kun tietää jäävänsä äitiyslomalle marraskuun lopussa. Eli kaikista ideaaleinta olisi jos saisin vain jouluun asti jatkuvan sijaisuuden (tai vielä lyhyemmän). Tai sitten teen äitiyslomaan asti sijaisuuksia tarpeen mukaan. Vähiten ideaali vaihtoehto.

Sokerimittauksissa ei ole ilmennyt yhtäkään kohonnutta arvoa. Mittasin siis heti mittarin saatuani kahdesta päivästä yhdistetyn vuorokausikäyrän ja viime viikolla neljä aamupaastoarvoa. Vaikka reissussa olikin vähän vaikea huolehtia ettei paasto veny yli 10 h ja iltapalatkin hotellihuoneessa oli vähän mitä sattui niin silti arvot oli tosi hyviä. Ja eilen mittasin koko vuorokausi käyrän. Tällaiset lukemat sain:

Aamupaasto 4.7 (viite alle 5.5)

1 tunti jälkeen 5.1 (viite alle 7.8)

Ennen lounasta 4.8

1 tunti jälkeen 5.8 (viite alle 7.8)

Ennen päivällistä 5.1

1 tunti jälkeen 5.9 (viite alle 7.8)

Ennen iltapalaa 4.7

1 tunti jälkeen 5.8 (viite alle 7.8)

Noista aterioita ennen otetuista mittauksista en saanut mitään viitearvoja. Kai ne sitten neuvolassa vaan tarkistetaan etteivät heilahtele kovasti. Minun silmiin nuo näyttävät todella hyviltä, saa nähdä mitä neuvolalääkäri sanoo tiistaina.

Raskausoireet eivät ole lisääntyneet vieläkään. Tai nythän niiden pitäisi jo helpottaakin. Mutta en siis ole tuntenut liikkeitä, väsymys on ollut vähentymään päin jo pitkän aikaa, jaksan liikkua ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja yhtäkään äitiysvaatetta en ole vielä joutunut ostamaan. Äitini oli jo juhannuksen jälkeen järkyttyneen huolestunut siitä että pidin normaaleja farkkujani (okei, aukaisin nappeja päivällisen jälkeen) ja raahasikin pariin äitiysvaatekauppaan.

Yksi syy miksi en ole vielä ostanut äitiyshousuja (sen lisäksi siis että ne omat oikeasti yhä mahtuu) on se että aina kun yritän etsiä niin en löydä kuin legginsejä tai pillimallisia housuja tai reisistä ja sääristä tiukkoja farkkuja. Oikeasti?!?! En ole koskaan käyttänyt ei-äitiyslegginsejäkään enkä ajatellut nytkään ruveta! Mikään edellämainituista housumalleista ei sovi tälle vartalotyypille. Ja hameitakaan en meinannut ruveta käyttämään. Aika monta äitiysvaatenettikauppaa kolusin juhannuksen jälkeen. Jos löysinkin mieleiset housut niin postimaksut olivat isot, kauppa ei lähettänyt Suomeen tai palautus kuulosti aivan liian monimutkaiselta. 

Apua!

Raskausdiabetes

Kävin hakemassa neuvolasta sokerimittarin ja ruokavalio-ohjeet. Ruokavaliossa nyt ei ollut mitään uutta: se on se perusohje millä nyt pitäisikin syödä. Ainoa ero on että vaihdoin jo viime syksynä kevytmaitoon sillä ajattelin sen edesauttavan yritystä ja nyt ajattelin sen olevan parempaa sikiön kannalta mutta näillä ruokavalio-ohjeilla kaikki maitotuotteet pitäisikin vaihtaa takaisin rasvattomiin.

Lisäksi turha napostelu pois mutta syödä saa 5-6 kertaa päivässä (aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Olenkin syönyt neljä pääruokaa ja yhden välipalan ja sen lisäksi napostellut telkkarin ääressä iltaisin. No ei siinä mitään, pitää vaan siirtää ne napostelut yhteen välipala kertaan päivällisen ja iltapalan välissä. Ei siis mikään mahdoton noudattaa seuraavat 5 kuukautta. Olen ollut tiukemmillakin dieeteillä.

Mikä tulee olemaan haasteelista on se että hoitaja kirjoitti minulle ohjeeksi että aamupaasto saa olla vain 8-10 tuntia. Eli siis jos haluan mitata aamulla aamupaasto arvon niin iltapalan syönnistä saisi olla kulunut vain 8-10 tuntia. Joka on tosi lyhyt aika. Yleensä syön iltapalan klo 22 ja aamupalan näin kesällä välillä 7-9. Jolloin tuo välihän on pisimmillään 11 tuntia. Ei kai siinä mitään jos ei aio mitata aamulla mutta jos en ole ymmärtänyt väärin niin tätä ruokavaliotahan pitäisi noudattaa niinäkin päivinä kun ei mittaile verensokeria. Täytyy kysyä seuraavan kerran neuvolassa.

Lisäksi liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa mikä ei näin kesällä ole ongelma eikä mikään ja herkutella saa kerran viikossa mutta mielellään aterian yhteydessä.

Mittaan siis joka toinen viikko 4 aamuna viikossa pelkän aamupaastoarvon ja joka toinen viikko yhden päivän ajan (saa jakaa myös kahdelle päivälle) vuorokausikäyrän joka tarkoittaa mittaukset ennen ja jälkeen aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Josta tulee se toinen ongelma. Jälkeen mittaus pitäisi tehdä 1 h iltapalan jälkeen eli minun tapauksessani klo 23. Onneksi se raskausväsymys on jo aika hyvin väistynyt. Ja ainahan tuota iltapalaa voi aikaistaa mutta pitääkö silloin aamupalaakin aikaistaa jottei maksa rupea tuottamaan hädissään lisäinsuliinia lisää sokeria?

Juuri tuosta maksan panikoitumisesta voi nimittäin johtua se paastoarvon nousu. Näin kertoi sekä hoitaja, internet että hyvä ystäväni. Eli jos on liian kauan syömättä niin maksa rupeaa tuottamaan liikaa insuliinia sokeria.

Tänään aloitin mittailut tekemällä vuorokausikäyrän ensimmäisen puoliskon. Sekä aamupaasto että ennen lounasta otetut lukemat olivat alle 5.0 (tavoitearvo alle 5.5.) ja jälkeiset arvot vähän yli 6.0 (tavoitearvo alle 7.8). Eli hyvältä näyttää! 

Sokerirasitus

Tänään oli sitten se kammoamani sokerirasitus. Sujui paljon paremmin kuin pelkäsin. Eilen söin normaalin iltapalani klo 20:00, eli pari tuntia aiemmin kuin yleensä. No, ne kaksi seuraavaa tuntia sitten olikin lievää nälän tunnetta, tai ainakin ajattelin koko ajan ruokaa. Yöllä heräilin pari kertaa mutta en niinkään nälän takia, varmaan enemmän koko rasitusta jännittäen.

Aamullakaan ei vielä ollut kiljuva nälkä toisin kuin olin pelännyt. Tosin kun join sen sallitun vesilasillisen mourusi maha hetken. Siinä vaiheessa tosin ajattelin että olen selvinnyt 11 tuntia ilman ruokaa, loput 3 onnistuvat varmasti myös.

Ensimmäiseen verikokeeseen pääsin heti kun ehdin laboratorioon. GlucosePro ei maistunut yhtään niin kamalalta kuin netistä olin lukenut. Tai siis olihan se sokerilitkua mutta ihan hyvin meni 3 dl alas. Sekin auttoi että se oli täysin läpinäkyvää ja tarjoiltiin läpinäkymättömästä tölkistä. Jotenkin olin kuvitellut että se olisi harmaata ja mittalasista juotettua. On kuulemma paremman makuista kun se aiempi jauheesta sekoitettu.

Ei se olo kyllä mitenkään miellyttävä ollut ensimmäisen tunnin ajan mutta en voinut pahoin eikä tarvinnut mennä lepohuoneeseen. Luin Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bebe-kirjaa vaikka mukana oli myös virkkuukoukku ja puuvillalankaa sekä tabletti.

Toisessa verikokeessa alkoi selvitä mikä minun ongelmani on: aivan liikaa pistellyt, ohuet suonet. Hoitaja olisi halunnut ottaa toisenkin verikokeen samasta kädestä mutta sen ainoa käyttökelpoinen suoni oli jo käytetty. Eli otettiin sitten toisesta ja sain ohjeeksi painaa pistokohtaa ainakin 5 minuuttia. Toinen tunti oli vielä helpompi kuin ensimmäinen, luin kirjaa ja laskin minuutteja.

Kolmas verikoe olikin sitten haasteellinen. Ensimmäinen pistos ei onnistunut. Ilmeisesti veri otettiin sitten samasta suonesta kun tokalla kerralla mutta ylempää. Eli hyvä siis että olin painanut. Sitten sainkin luvan lähteä syömään eväitä: jee! Kahviosta hain vielä vissyveden ja totesin että sieltäkin olisi saanut lihapasteijan ja herkkujogurtin joten päätin että ensi kerralla en sitten tuo omia eväitä.

Puhelin soikin sitten 3 tunnin päästä kokeista. Arvoni olivat 5.4 - 8.9 - 7.4 (viitearvot 5.3 - 10.0 - 8.6). Eli tuosta paastoarvosta jäin kiinni ja perjantaina käyn hakemassa mittauslaitteet ja ohjeet. Voihan räkä.

Terveinä lomalla

Täällä ollaan terveitä ja vihdoinkin kumpikin kesälomalla!

Minulla enterorokko meni sitten aika nopeasti ohitse. Toissa viikon keskiviikkonahan alkoi oireet, torstai oli ehkä kamalin päivä. Perjantaina alkoi jo helpottaa enkä tarvinnut edes panadolia, pelkkä puudutegeeli ja kylmäpussit auttoivat. Mies taas sairasti vähän hitaammin - kuumetta pari päivää, näppylät tulivat hitaasti ja niitä oli paljon vähemmän eikä tuntunut yhtä tuskaiselta kuin minä.

Nyt on tosin jälkioireena näppyläkohtien kesiminen käsissä. Todella raivostuttavaa kun kädet on ihan kamalan näköset ja joka ilta kuvittelen että alkaa helpottamaan ja aamulla onkin ilmestynyt pari uutta kesivää kohtaa. Mutta tuo nyt siis on lähinnä kosmeettinen vaiva ja toivottavasti on helpottanut lauantaina kun pitäisi juhlia kukkamekossa ja koroissa. Ja koska kynnet eivät osoita merkkejä irtoamisesta niin saan olla aika tyytyväinen! Ihan kauhea tauti mutta onneksi meni nopeasti ohi.

Sinö kauheana torstaina kun sain diagnoosin suunnittelin että tilaan dopplerin jotta voin tarkistaa että myös matkalainen selviää tästä taudista mutta luovuin ajatuksesta kun mietin miten vaikea se syke oli löytää neuvolassa. Mitään negatiiviseen viittavia oireita ei onneksi ole ja normaaleita raskausoireitakin on tässä ollut joten eiköhän sielläkin ole kaikki hyvin.

Viikonloppuna pääsin vihdoinkin kertomaan isälle. Hänen kommenttinsa oli aika söpö: "Miksei kukaan kertonut minulle?"

Sairaspäivitys

Perjantai-iltana selvisi että mieskin sairastui. Tosin vielä en ole aivan varma onko kyseessä sama tauti vai ei. Toisella kun on jo toista päivää kuumetta eikä yhtäkään näppylää, paitsi ehkä kurkussa, koska se on todella kipeä. Ja sitten kun se miehen sairastustyyli on vielä tuollainen täydellinen kooma josta ei oikein saa selvää että miltä toisesta tuntuu ja tarvitseeko apua tai hoitoa.

Minä alan olla jo parempaan päin. Eilen laitoin lääkärin määräämää puudutegeeliä vain pariin kutiavimpaan näppylään ja vain pari kertaa (teoriassa se kai määrättiin kipuun mutta hitsi miten hyvn se toimi kutinaan) ja pärjäsin kokonaan ilman särkylääkettä. Tänään kädet eivät kutia, käsien näppylät ovat kuivuneet koviksi ja röpeliäisiksi ja vain jalkapohjien näppylät tuntuvat kävellessä (mutta eivät siis koske).

Ajattelin nyt listata toimivimmat hoitokeinot. Osa saattaa toimia myös esimerkiksi raskausihottumaan. Ja lapsiperheessä sen enterorokon voi kuitenkin kohdata joskus. Kutinaan siis auttoi minulla puudutegeeli (Xylocain), kylmägeeli ja aloeverageeli. Mitkä eivät juurikaan auttaneet olivat Bepanthen- ja Bevita-voiteet. Torstai-perjantaiyönä sain nukahdettu niin että ensin sidoin toisen kylmäpussin (tyynyliinan sisässä) huivilla jalkapohjiini kiinni ja toisen laitoin kämmenten alle ja kun niistä kylmyys hävisi otin kaksi Panadolia (olisin ottanut ne heti nukkumaan mennessä mutta en uskaltanut). Eli kylmäpussit olivat todella hyviä myös. Olin torstaina pyytänyt miestä hakemaan kotimatkalta kaksi lisää ja kolmella juuri ja juuri pärjäsi sen illan kun yksi oli kylmässä ja kaksi lähes koko ajan käytössä.

Lääkäri määräsi myös kipugeeliä (Orudis reseptillä tai Voltaren käsikaupasta) vaikkei sitä raskaana saisikaan käyttää. Hän kuitenkin sanoi että jos sitä sivelee yksittäisille näppylöille käsissä (minulla ei siis ollut koko kämmenet näppylöiden peitossa) niin se määrä mikä päätyy sikiölle asti on olematon. Samalla hän tosin totesi että koska kämmenten iho on melko paksua niin siitä ei ehkä ole mitään apua. Eikä ollutkaan. Laitoin kerran ja sitten ajattelin luopua koska turha kai sivellä kiellettyjä asioita joisat ei ole apua. Tosin jos minä en saanut mitään helpotusta niin tuskinpa sai sikiökään.

Mistä oli aivan mieletön apu oli netin kauppakassi-palvelu. Olin suunnitellut lähettäväni miehen tänään kauppaan mutta tuo 38-39-asteen kuume tietysti esti suunnitelman. Niinpä sain kerrankin hyvän syyn kokeilla miltä tuntuu tilata ruokaostokset netistä kotiinkuljetettuina. Aika luksukselta. Olen ihan varma että tälle tulee käyttöä myös tammikuussa.

Enterorokko!

Onpas ollut tapahtumarikas päivä. Ensin aamulla menimme neuvolaan. Luulin että näemme ensin tunnin hoitajaa ja sitten tunnin lääkäriä mutta meillä olikin vain hoitajan aika. Lääkärin näemme ensimmäisen kerran elokuussa (lomareissumme takia)! Toisaalta minulla tuotti tuskaa kävellä sinne ja sitten vielä neuvolassa vessaan kun hoitaja tuli näyttämään miten virtsanäytteestä katsotaan sokerit ja proteiinit. Yhtään ei haitannut vaikka päästiin sieltä tunnissa pois.

Sydänäänet tosiaan kuunneltiin. Mutta ei niitä kyllä meinannut löytää! Hoitaja oli kyllä ihana. Selitti ja jutteli eikä yhtään huolestunut. Mentiin sitten tekemään se virtsatesti (paitsi että olin helpottanut oloa juuri ennen lähtöä kotona ja neuvolaan päästyä kun luulin että tutkitaan muutakin - no, nytpähän tiedän ettei ensi kerralla saa näin tehdä). Sitten yritettiin uudestaan. Eikä vieläkään meinannut löytyä. Sanomattakin selvää että minä olin tässä vaiheessa jo aika huolestunut mutta hoitaja vaan totesi että käy kohta hakemassa viereisestä huoneesta kollegan kun sekin joskus auttaa. Mutta sitten se löytyi! Pulssi 160 eli tämä enteilisi tyttöä.

Muutenkin kaikki on ihan mallillaan. Minun painokin näytti 150 gr vähemmän kuin kesäkuun alun neuvolassa vaikka kotivaa'alla olenkin saanut plussaa. No, toki pari viime päivää on tullut syötyä aika kevyesti tämän taudin takia.

Josta päästäänkin siihen että kun näytin käsiäni hoitajalle niin hän ei osannut sanoa niistä mitään. Olisi kyllä varannut ajan iltapäivälle mutta minä halusin mieluusti heti lääkäriin ja sitten äidin kanssa keskustaan shoppailemaan. Joten tulin kotiin, selvitin että Mehiläisen päivystyksessä ei ollut kuin kahden ihmisen jono ja marssin (tai siis köpöttelin jokainen sattuva askel kerrallaan bussipysäkille asti ja ajoin bussilla perille) sinne.

En varmaan joutunut odottelemaan kauan mutta pitkältä sekin aika tuntui. Lääkäri tutki kädet, jalat, kurkun ja rauhaset. Ja totesi että enterorokko tämä taitaa olla. Aika pian kysyin että miten se vaikuttaa sikiöön niin hän oli jo googlaamassa. Sanoi että taitaa olla turvallisin rokko sikiön kannalta mutta aina voi käydä huonosti. Toisaalta jos käy huonosti niin se voi tapahtua niin monesta syystä eikä sille mitään kuitenkaan koskaan voi. Tulosti minulle mukaan tämän artikkelin kokonaisuudessaan (PDF).

En oikeasti osaa olla huolissani keskenmenosta. Koska sehän tapahtuu oli huolissaan tai ei.

Nyt vain haluaisin että tämä kutina ja kirvely lakkaa. Ihanaa olisi myös nukkua edes muutama tunti ensi yönä.

Hermo menee!

Ei ne vissiin olleetkaan mitään raskausoireita vaan flunssa jonka sairastin eilen. Alkoi siis maanantai-tiistai-yönä oksentamalla ja huipentui siihen että tiistai-iltapäivällä tajusin maanneeni kaksi tuntia kahden   peiton alla nukkumatta ja totesin että on aika mitata kuume. 37.6 astetta. Ja kurkkuun koski. Eikä Strepsilsiä suositella raskaanaoleville. En tasan lähtenyt hakemaan apteekista Bafuciinia joten siinäs vain kärvistelin.

Tänään ei sitten olekaan flunssaoireita (tai kuumettakaan) MUTTA jo maanantai-tiistai yönä sormiini tuli pieniä punaisia kutisevia näppylöitä (yksi kumpaankin käteen). Jäivät vaan tuon flunssan sairastamisen noteeraamatta liiemmin. No, viime yönä niitä sitten tuli toiset lisää. Joiden lisäksi voin nyt laskea ainakin 6 lisää tulossa olevia. Kutisevat, kirvelevät, hankalaloittavat mm. vauvan viltin neulomista. Onneksi on huomenna neuvolalääkäri vaikka googlen avulla diagnosoinkin ne jo pompholyxiksi, jolla ei ilmeisesti ole mitään yhteyttä raskauden kanssa. Mitä nyt vaan tämä vastustuskyky saattaa olla heikompi vielä seuraavat kuusi kuukautta!

Sanoin viikonloppuna anopille että vahvistuneet kynteni ovat ainoa hyvä asia tässä raskaudessa. Ja tarkoitan sitä yhä vahvemmin! Toki siis lopussa saa sen oman vauvan mutta oikeasti, mitä muita positiivisia asioita itse raskausajassa on?!?! No ehkä se kuukauden "loma" ennen synnytystä ja bussien erikoispaikat...

12+6 - kaikki oireet kehiin!

Minulla meni viimeiset puolitoista viikkoa ihan hyvin. Tai siis yhtä hyvin kuin sitä ennekin. Ajoittaista huonoa oloa joo ja päiväuniakin mutta paljon vähemmän. Käytiinpäs kaupunkilomallakin viime viikolla. Joka oli ihanaa koska sai valita ruokalistalta ruoat eikä tarvinnut tietää edellisenä päivänä mitä halusi seuraavana päivänä. Haastavaa tosin sen takia että joka ruoassa tuntui olevan jotain kiellettyä ainetta - raakaa kalaa, juustoja tms. Ja lihankin pyysin aina erittäin kypsänä mutta silti pari kertaa se oli aivan keskeltä aivan aavistuksen punaista. Mutta aina sen yhden annoksen, jonka pystyi ja halusi syödä, kuitenkin löysi.

Samalta reissulta tuli myös ostettua ensimmäiset vauvanvaatteet. Kolmet sukat, joiden väritys on kyllä vähän tyttömäinen (eli jotka päätyvät jollekin toiselle jos tämä onkin poika), yhden pitkähihaisen bodyn (valaita!), yhden lyhythihaisen bodyn (lintuja!) ja Name it:in setin johon kuului pehmeät haalaripotkuhousut ja hyvin pinkkisävyinen talokuvioinen body. Sarjaan "mutta kun se oli niin söpö". Ja maksoi vain 12 euroa!

Eli ihan aloin jo uskomaan että miellyttävä 2. kolmannes alkaa nyt ja pääsen todella helpolla tämän raskauden kanssa.

Eilen iltapäivällä alkoi sitten kuvotus jonka takia jouduin perumaan kaverin tapaamisen. Ensimmäisen kerran jouduin perumaan mitään. Tähän asti vointi on totellut kiltisti ja pahentunut vain päivinä jolloin ei ole ollut mitään ohjelmaa. Illalla sitten särki jo päätäkin. Menin nukkumaan normaaliin aikaan mutta heräsin parin tunnin päästä. Pyörin sängyssä muutaman tunnin kunnes totesin että voisin kokeilla panadolia jos se auttaisi nukahtamaan uudestaan. No, panadolin ottamisesta oli kulunut maksimissaan puoli tuntia kun ryntäsin vessaan oksentamaan. Ensimmäisen kerran!

Sen jälkeen nukahdin kyllä helposti mutta ehdin googlata raskausmyrkytyksen oireetkin. Ja tänään sitten mielessä pyöri listeriat ja salmonellat. No, onneksi neuvola on torstaina. Ehkä pääsee kuuntelemaan sydänääniä ja kuulemaan että mahassa on kaikki hyvin.