tiistai 26. marraskuuta 2013

Odotan, odotan, odotan, odotan et tapahtuis jotain

Päädyin googlailemaan taas kerran ovistestejä ja lukemaan keskustelupalstoja. Ja taas kerran totesin että ei kannata edes harkita niin kauan kun en tiedä kuinka pitkä kiertoni on.

Jos tällä kerralla mennään myös 40 päivän kierrolla niin ovulaatio on ensi sunnuntaina. Mutta jos kierto lyhenisi tälläkin kertaa 12 päivää niin silloin se olikin viime viikon maanantai. Tai sunnuntai tai jotain.

4 kuukautta ehkäisyksetöntä elämää takana. En osaa olla vielä oikein huolestunut. Toisaalta ensi elokuu tuntuu kaukaiselta jos pitäisikin sinne asti odottaa ennen kuin menee lääkäriin jos ei jotain ala tapahtua. Mutta silti se 4 kuukautta tuntuu todella mitättömältä ajalta.

Toisaalta tuntui että elokuussa ajatus siitä että voisin olla kohta raskaana oli paljon vahvempi. Nyt se on etäisempi. Jotenkin täysin absurdi. Ainoastaan jos jossain asiassa lukee että ei suositella raskaanaoleville tulee mieleen että saatanhan minä vaikka ollakin. 

Pätisiköhän tähänkin se että kun ei etsi liian kovasti niin löytää? Tai ei yritä liian paljon niin onnistuu? Ainakin siskolle yritettiin toitottaa että älä stressaa ja kannattaa lakata yrittämästä.

Äsken niitä oviskeskusteluja lukiessa aloin miettimään että muistavatkohan keskustelijat harrastaa seksiä ollenkaan kaiken testailun ja testifirmoille reklamoinnin lomassa. Kun se yhdyntä kai tässä on se oleellisin juttu.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Älä utele!

Kaikki ihmiset eivät vain ymmärrä että vauvakuume ei ole ihan kaikista turvallisin small talk aihe 30-vuotta täyttäneiden kanssa. Hienosti yritin vältellä aihetta vastaamalla vain toiseen samaan aikaan esitettyyn kysymykseen mutta sitten vastapuoli tuli vielä toistaneeksi vauvakuume-kysymyksen. Toistunut hiljaisuus kuitenkin tepsi.

No olihan se tosi söpö kysymys: "vieläkö teillä on vauvakuumetta?". Mutta kun ensinnäkin viimeksi kun puhuimme aiheesta niin miehellä ei vielä ollut (jonka yritin tuoda kiukuttelematta esille koska silloin sattui juuri olemaan se aika kun tästä aiheesta ei pitänyt puhua mitään, ainakaan miehen kuullen) ja toiseksi en halunnut juuri tälle henkilölle kertoa että olemme jo toisessa vaiheessa mutta ei ole mitään muuta raportoitavaa. Koska sitten jatkossa todennäköisesti joutuisin joka kerta tavatessa vastaamaan kysymykseen joko on tärpännyt. Jolloin vaarana olisi myös se että joutuisi myöntämään asian tosi varhaisessa vaiheessa. 

Ehkä meitä nuoremmat eivät ole tarpeeksi joutuneet kohtaamaan sitä tosiasiaa että vauvoja ei tule nappia painamalla jotta osaisivat ajatella että aihe on sallittu vain silloin kun uteluiden kohde nostaa sen itse esille.

Toisaalta, ehkä minäkin opin sen vasta muutama vuosi taaksepäin ja juuri sen takia että lähipiirissä oli paljon lapsettomuustuskaa. Ja toisaalta, onneksi 3 kuukautta ei vielä ole mikään aika julistaa potevansa lapsettomuutta, joten en hermostunut liikaa. Mutta voi olla että kunnes ollaan julkisesti raskaana niin tältä suunnalta voi jatkossakin odottaa uteiluita.

torstai 7. marraskuuta 2013

Toinen kierto

Viikonloppuna siis ajoitettiin oletetun ovulaation mukaan. Mutta sitten kävikin niin että maanantaina alkoivat kuukautiset. Eli se siitä ajoituksesta. Tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että tämä kierto on 12 päivää lyhempi kuin edellinen. Jos sama jatkuu niin 3. luomukiertonihan on silloin tarkalleen 28 päivää. Pieni osa minusta olisi kyllä toivonut että olisi natsannut kohdalleen.

Onko ihan oikein toivoa lasta osittain sen takia että ei jaksaisi tehdä töitä?