Kaikki ihmiset eivät vain ymmärrä että vauvakuume ei ole ihan kaikista turvallisin small talk aihe 30-vuotta täyttäneiden kanssa. Hienosti yritin vältellä aihetta vastaamalla vain toiseen samaan aikaan esitettyyn kysymykseen mutta sitten vastapuoli tuli vielä toistaneeksi vauvakuume-kysymyksen. Toistunut hiljaisuus kuitenkin tepsi.
No olihan se tosi söpö kysymys: "vieläkö teillä on vauvakuumetta?". Mutta kun ensinnäkin viimeksi kun puhuimme aiheesta niin miehellä ei vielä ollut (jonka yritin tuoda kiukuttelematta esille koska silloin sattui juuri olemaan se aika kun tästä aiheesta ei pitänyt puhua mitään, ainakaan miehen kuullen) ja toiseksi en halunnut juuri tälle henkilölle kertoa että olemme jo toisessa vaiheessa mutta ei ole mitään muuta raportoitavaa. Koska sitten jatkossa todennäköisesti joutuisin joka kerta tavatessa vastaamaan kysymykseen joko on tärpännyt. Jolloin vaarana olisi myös se että joutuisi myöntämään asian tosi varhaisessa vaiheessa.
Ehkä meitä nuoremmat eivät ole tarpeeksi joutuneet kohtaamaan sitä tosiasiaa että vauvoja ei tule nappia painamalla jotta osaisivat ajatella että aihe on sallittu vain silloin kun uteluiden kohde nostaa sen itse esille.
Toisaalta, ehkä minäkin opin sen vasta muutama vuosi taaksepäin ja juuri sen takia että lähipiirissä oli paljon lapsettomuustuskaa. Ja toisaalta, onneksi 3 kuukautta ei vielä ole mikään aika julistaa potevansa lapsettomuutta, joten en hermostunut liikaa. Mutta voi olla että kunnes ollaan julkisesti raskaana niin tältä suunnalta voi jatkossakin odottaa uteiluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti