torstai 19. kesäkuuta 2014

Mitä tänään syötäisiin?

Vieläkin välillä tulee huono olo. Ja vieläkin välillä on sellainen olo että just nyt oksennan ekan kerran. Mutta kaikki on silti yhä niin lievää että jos oikeasti ajattelen asiaa niin taidan olla päässyt aika helpolla. 

Eniten huonoa oloa aiheuttaa yhä ne likaiset tiskit tai haiseva roskis. Ja sateen jälkeen ne madot ja etanat asfaltilla. Tiskeihin on auttanut se että... ööö... tiskaa usein. Ja roskiksessa se että mieskin on kiitettävästi vienyt ne oma-aloitteisesti roskakatokseen. Mutta noihin matoihin ja etanoihin ei taida olla juuri apua. 

Juomista kahvi ja tee varsinkaan eivät vieläkään juuri maistu. Kahvin kohdalla se on ehkä enemmän se ajatus. Juon n. 1-2 kuppia kahvia viikossa kuitenkin. Mutta vain jos joku muu on sen keittänyt tai kahvilassa. Samoin ruokaa ei tee mieli mutta sitten kun sitä syö (koska pitää kuitenkin syödä) niin ei se ällötäkään. Varsinkin yhä kaikki vaaleita jauhoja sisältävät maistuu: sämpylät, croissantit, lihapasteijat, pizzat, makarooni yms.

Juomista maistuu jollain tapaa kirpeät. Join monta viikkoa Juissin lime-sitruuna-juomaa kun sen keksin, nyt olen jo vaihtelun vuoksi vaihtanut omenamehuun. Vissyvesikin maistuu ja vihdoinkin löysin kaupasta uutta Pommacia. Raparperimehuakin varmaan joisin yhä ellen olisi ruvennut huolestumaan hampaista.

Onneksi kaiken epäterveellisen lisäksi myös appelsiinit, mansikat ja oikeastaan kaikki muutkin hdelmät ja marjat maistuvat. Ja salaattien kanssa olen tsempannut kovasti mutta ehkä se liittyy enemmän siihen että haluan tarjota sikiölle parasta mahdollista ravintoa kuin siihen että niitä tekisi normaalia kesää enemmän mieli.

Touko-kesäkuun vaihteen lihan ällötys on mennyt ohi. Tosin ei sitä vieläkään ole huippukivaa paistaa ja viikonloppuna kanat jäivät vähän raaoiksi (ehdin otaa 1.5 haukkausta ennen kuin tajusin) joka ällötti vielä seuraavana päivänä niin että suikaloin jäljelle jääneet ja paistoin ne toisen kerran pannulla kunnes olivat varmasti ylikypsiä.

Ja sitten on niitä ruokia joita kaipaan: kuohuviiniä, rajatonta määrää salmiakkia ja lakritsia (tätä on myös vaikea toteuttaa sen takia että mies syö kaikista karkkipusseista salmiakit pois niin pian kuin mahdollista suojellakseen muka minua), sangriaa, graavikalaa...

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Nt-ultra

Jännitin aika paljon. Ensinnäkin sitä että ultrassa paljastuisi jotain, ja myös ettei mitään paljastuisi (siis etten olisikaan raskaana). Toiseksi inhotti ajatus että mahaläskien takia minulle pitäisi tehdä tutkimus alakautta. Synnyttäminen tulee olemaan kauheaa sillä inhoan kaikki gynekologisia tutkimuksia ja että ronkitaan tai tuijotetaan sinne minne en edes itse näe.

Kumpikin pelko osoittautui turhaksi. Kyllä siellä oli melko aktiivinen touhottaja, joka tosin rauhoittui ultran loppupuolella. Toiseksi, ihan hyvin hoitaja sai otettua mitat mahan päältäkin. Niskaturvotusta oli 0,8. Mitat eivät tosiaan vastanneet neuvolan laskemia viikkoja vaan virallinen LA:ni on nyt 6.1. Eli päivän aikaisemmin kuin itse laskin. Vaikka tuolla yhdellä päivällä nyt ei olekaan juuri merkitystä niin vaihdoin sen tuonne sivupalkin tickeriin ja kaikkiin kolmeen raskaussovellukseen tabletilleni.

Huomasin että heti kun näytölle tuli jotain niin oma olotilani muuttui. Minulla on ollut itsellänikin sellainen olo etten ole iloinen raskaudesta tai ainakaan osaa nauttia siitä. Mutta kun näin sen tyypin siellä ruudulla niin pakkohan sitä oli tulla iloiseksi. Ilmeisesti olen siis vain ollut varovainen.

Heti teki mieli ostaa jo jotain tälle perilliselle. Mutta siinä on taas ongelmana se, että vaikken aiokaan pukea tyttövauvaa vaaleanpunaisiin hörhelöihin tai poikaa spiderman-paitoihin niin jotenkin kuitenkin haluaisin tietää sen sukupuolen ennen kuin rupean ostamaan bodeja tai muita vaatteita. Ja leluja yms taas tuntuu ihan turhalta ostaa vielä. Eli täytyy vielä odotella.

Minun ultra-kirjeessä oli muuten Naistenklinikka vedetty yli ja korjattu Kätilöopistolla niin kuin neuvolan tätikin kertoi. Jotenkin luulin että näin se on kaikilla. Kun sitten menin Kätilöopistolle ja kysyin infosta neuvoa niin vahtimestari kysyi onko kyseessä Naistenklinikan vai Kätilöopiston ultra. Vastasin sitten Kätilöopiston koska luulin että jos vastaan Naistenklinikka niin minut neuvotaan toiselle puolelle kaupunkia. Joten minut siis ohjattiin 1. krs:n Kätilöopiston ultraan jossa selvisi että olisikin pitänyt mennä 9. krs:n Naistenklinikan puolelle. Joka olisi kaikki selvinnyt jos olisin ottanut sen kirjeen mukaan jossa se oikea kerroskin luki. Eli kannattaa olla hyvissä ajoin paikalla! Tai lukea ohjeet. Tai järjestää niin että se mies pääsee mukaan lukemaan ne ohjeet ja auttamaan oikeaan paikkaan.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Raskaus tähän asti

Kirjoitin jo viimeksi että olen tainnut päästä helpolla ainakin tähän asti. Ja niin taidan ollakin. Pahoinvointi on ollut erittäin lievää kuvotusta enkä ole oksentanut kertaakaan. Mieskin on ehkä lakannut kuuntelemasta minun ilkeimmän kuuloisia yskiä (en osaa ilmeisesti yskiä normaalisti) ja alkanut luottamaan siihen etten ole halaamassa vessanpyttyä.

Sen lisäksi mielestäni turvotuskin on ollut todella vähäistä. Alussa farkut kiristi mutta ainakin nyt kaikki vaatteet menevät päälle ja mielestäni jopa arkifarkkuja kireämmät farkkushortsit mahtuvat ihan hyvin. Sekä neuvolan täti että kokemusta omaava ystäväni vielä kertoivat ettei ensimmäinen raskaus näy kovin aikaisin. Kuvia on otettu sinnikkäästi joka sunnuntai mutta ei niissä mitään näy. Toki voi olla että nuo mahamakkarat estävät turvotuksen näkymisen.

Lisäksi ruokavalio on pysynyt ennallaan. Silloin toukokuun alussa taisi olla kausi jolloin liha ei maistunut yhtä hyvin mutta nyt voin taas syödä mitä vain. Raa'an kanan käsittely tosin ei ole herkkua. Myös ruoka-ajat ovat säilyneet ennallaan. Tosin lomalla nyt tulee ehkä vähän herkuteltua ja naposteltua mutta aamupalan syön yhä samaan aikaan (n. klo 8) eikä sen syömisellä ole kiire. Lounaan syön työrytmin mukaan yhä useimmiten klo 11 ja klo 14 tai 15 jotain välipalaa. Päivällinen on klo 17 aikaan. Sitten saattaa tulla syötyä jotain telkkaria katsoessa ja iltapalaa klo 22 aikaan. 

Parina viime yönä olen tosin huomannut että mahallaan makaaminen sattuu paljon enemmän rintoihin joten sitä ei tule kauheasti tehtyä enää.tyynyjen kanssa tuettuna voi kyllä lukea kirjaa mutta nukkuminen mahallaan ei onnistu. Saunassa käydään yhtä usein kuin ennenkin ja muutenkin eletään ihan samalla lailla.

Paitsi että kahvia ei tee juurikaan mieli ja alkoholia ei yhtään. Myöskään teetä en ole juonut kuukauteen iltaisin vaikka ostinkin kofeiinitonta varastoon. Salmiakkia ja lakritsia olen kyllä syönyt, tuhma minä, mutta yritän pysyä kohtuudessa. Leivät aloin leipomaan itse koska kyllästyin leipäosastolla saamiini ärsytyskohtauksiin.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kutsu ultraan

Saatan olla vähän kärsimätön mutta ehdin jo kolme päivää odottaa ultra-kutsua. Meillä on nimittäin vähän reissusuunnitelmia juhannuksen jälkeiselle viikolle, joita en uskaltanut lyödä lukkoon ennen kuin sain tietää mitä aikaa tarjoavat Kätilöopistolta. Oletin sen kyllä tulevan aika pian neuvolan laskemien viikkojen takia.

Maanantainahan neuvola laski kiekollaan että olen 9+6 vaikka itse olen sitä mieltä että 8+4 oli oikeampi. Kurkin jopa että jos olisin 9+6 niin kiekossa luki että juuri 22.4. olisi pitänyt tulla positiivinen  tulos raskaustestiin. Tismalleen sinä päivänä kun minä sain negatiivisen. Mutta koska sitä mahamonitoria kotikäyttöön ei vielä ole kehitetty niin katsoin paremmaksi olla kinaamatta. Neuvolassahan on omat käytänteet (juuri se kiekko) ja on ihan vaan selkeää että sen mukaan eletään. Ultrassahan ne viikot sitten tarkentuvat jos tarve on.

Varhaisultran sain nyt sitten 18.6. (ja ihanaa, se oli valmiiksi aamuaika niin mieskin pääsee mukaan!). Jolloin neuvolan mukaan olisin 12+1 ja omien laskujen mukaan 11+6. Pienen paniikin sain sitten siitäkin jo aikaan että onko se liian aikaisin jos olenkin oikeassa. Mutta onneksi ei ainakaan HUS:in sivujen mukaan.

Ja ajoitus on aivan täydellinen sillä sitten voidaan kertoa juhannuksena miehen perheelle pelkäämättä että mitä jos jotain käykin. Tänä viikonloppuna nähdään parikin kertaa minun siskon perhettä ja isää. Olin vähän ajatellut että voisi olla helpompaa jos paljastettaisiin se heille jo nyt mutta tämä ultra-aika saattaa muuttaa vähän suunnitelmia. Kun se on nyt kiusallisen lähellä.

Niinhän siinä kävi että kun täällä ja neuvolassa hehkutin olevani oireeton niin pahoinvointi palaili vähän. Mutta nyt se tulee enää vain iltaisin lähellä nukkumaanmenoaikaa. Joka on vähän ärsyttävää mutta ei saa valittaa sillä voisihan se tulla päivällä kun tekee mieli touhuta kaikkea tai iltapäivällä kun pitäisi laittaa päivällistä.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kesäloma ja ensimmäinen neuvola!

Toisin kuin aikaa varatessani luulin, niin mieskin raivasi kalenterinsa niin että pääsi mukaan ensimmäiseen neuvolaan tänään. Muuten ihan kiva mutta aivan liian monta tuttua töistä tuli meitä vastaan kumpaankin suuntaan mennessä.

Ihan kiva oli kysellä omalta hoitajalta ne kysymykset joihin netistä en ole saanut vastausta ja tosiaan papereita ja vihkosia sieltä tuli kotiin vaikka kuinka. Tärkeimmät vastaukset olivat että saa syödä leipää jossa on pellavansiemeniä, ihan kaikkia pastöroituja juustoja sekä inkivääriä kohtuudella (ei ollut edes kuullut siitä rajoituksesta joten siteerasin sitten THL:n sivujen tekstiä lähes sanatarkasti).

Eikä sanonut painostani mitään! Kannusti kyllä liikkumaan ja suositteli yhtä herkkupäivää viikossa. Eli todella kiva hoitaja! Mutta ensi kerralla heinäkuun alussa meillä onkin eri hoitaja kesälomien takia.

Pähkäilin kotona että pitääkö minun nyt pidätellä vai ei, kun muistaakseni aikaa varatessa puhelimessa ei siitä mitään sanottu. Päädyin sitten siihen etten pidätellyt mutta pystyisin kyllä tarpeen vaatiessa täyttämään näytepurkin. No, HUSissa näköjään testiä ei tehdä ekalla neuvolakäynnillä vaan minä sain näytteenottopurkit kotiin. Lisäksi koska raskausviikot laskettiin viimeisten kuukautisten mukaan niin hoitaja sanoi että pitäisi käydä veri/virtsakokeessa tällä viikolla. En sitten kysynyt tarpeeksi selkeästi että pitääkö minun varata itse aika vai tuleeko lähete vai mitä häh. En vieläkään ole aivan varma miten se olisi pitänyt hoitaa mutta varasin nyt HUSlabin kautta ajan perjantaille.

Keskiviikon jälkeen ei ole ollut huonoa oloa eikä juuri muitakaan oireita. Eiköhän ne taas kohta tule kun tänne kirjoitan että missään ei tunnu. Juominen saattoi toimia tai sitten ei olisi muutenkaan tullut pahoinvointia. Ja nyt piiiiiitkällä kesälomalla ei niin haittaakaan vaikka joskus olisikin vähän huono olo (tosin hoitaja sanoi minun olevan jo niin pitkällä että voi olla että senkin takia helpottaa).

Olen kyllä päässyt aika helpolla. Huonovointi on ollut vain ajoittaista eikä tosiaankaan päivittäistä!

P.S. Luin juuri yhden niistä saamistani papereista ja siinähän lukee ihan selvästi "Lähete". Kannattaa näköjään ottaa päiväunet jos saa liikaa tietoa yhdellä kerralla.