Voi hyvänen aika!

Testatakko vaiko eikö aamulla?

Kyseessä on kuitenkin kp 55 ja uusi vuosi olisi kiva viettää varmana siitä ettei oma juominen vahingoita ketään. Lisäksi laskin että jos testissä näkyisi niin raskaus olisi jo yli 4 viikon.

Mutta kun oireet ovat yhäkin varmaan enemmän (tai täysin) kuviteltuja enkä tosiaankaan halua olla se kerran viikossa turhaan testaava. Tai tulla sellaiseksi.

Tipaton  alkuvuosi alkaa kuulostaa aina vaan paremmalta idealta.

Tipaton tammikuu - ja loppuvuosi?

Keksin eilen että yksi keino jolla voisi päästä helppolla peittelyn kanssa olisi olla tammikuussa tipattomalla (kun niin moni muukin on) ja sitten helmikuussa jatkaa kun kerran meni niin hyvin. Sitten voisi repsahdella halutessaan tai olla tipattomalla vain tietyissä porukoissa. Varmaan minun perheeni kohdalla kyllä koko tammikuu sitä ihmeteltäisiin (jos nyt edes ehditään näkemään silloin kovin aktiivisesti) mutta ei varmaan sitten enää maaliskuussa jos mitään muita merkkejä ei olisi. Pitäisivät varmaan vaan normaalia kajahtaneempana.

Herää vain kysymys jaksaako tällaiseen monen kuukauden (turhaan?) peittelyoperaatioon sitten kuitenkaan lähteä.

Helpottaisi kyllä sitä tunnetta että kun on nämä todella pitkät ja epäsäännölliset kierrot niin ei tarvitsisi aina juodessa miettiä että olenkohan kuitenkin raskaana. Juu, en testaillut ennen joulua vaikka tulikin otettua viiniä ja/tai alkoholillista glögiä joka päivä. Luotan siihen että muitakin oireita olisi.

Toisaalta mietin että olisiko se kuitenkin helpointa vaan kertoa juuri silloin kun asia holittomasta linjasta herättää kummeksuntaa.

Toiveita vuodelle 2014?

Tänään olisi kierron 52. päivä. Eli se viimeinen päivä jolloin ajattelin että alkaisivat. Ei mitään merkkejä. En kyllä aio tehdä uutta testiäkään. Siitäkään ei ole merkkejä. Nyt kun olen ollut kohta 5 kuukautta ilman e-pillereitä, niin jokohan olisi aika mennä selvittämään saako kiertoa normalisoitua?

Näimme eilen siskon lasta. Voi että se on ihana. Sen kanssa on niin kiva touhuta ja seurata kehitystä vierestä. Mutta oma koti tuntui kyllä illalla todella tyhjältä. Viime aikoina näin on käynyt aina kun olemme viettänyt aikaa siskon perheen kanssa. Onneksi ei koskaan ennen eikä myöskään tapaamisen aikana mutta jälkeenpäin kyllä.

Tapanani on joka uusi vuosi saunassa esittää muutama (tai edes yksi) toive uudelle vuodelle. Viime vuonna en toivonut mitään koska siskokin oli jo saanut kaipaamansa lapsen edellisenä vuonna ja itseltänikään ei puuttunut mitään.

Tänä uutena vuotena tiedän kyllä mitä toivon.

Ei vieläkään mitään

Sen jälkeen kun kuukautiset eivät alkaneet 40 päivän jälkeen, asetin WomanLogin laskemaan keskimääräisen kierron. No, niiden laskujen mukaan uusi alkamispäivä oli tänään. Ei vieläkään mitään.

Ei oikein osaa odottaa raskaaksi tulemista kun pitää odottaa sitä että kierto normalisoituisi; tai muuttuisi edes ennustettavaksi. Pääsisi sitten kokeilemaan niitä ovulaatiotestejä ja tietäisi koska on hyvä hetki yrittää tosissaan.

Tällä hetkellä mietityttää lähinkä se että kun ovulaatiotestejä tuli tilattua 10 kpl ja kun kierrot ovat niin pitkät kun ovat niin kannattaakohan sinne lääkäriin mennä vielä helmikuussa? Pitäisiköhän odottaa ja testailla kesään asti ja aloittaa tutkimukset kuitenkin vasta kun  työstressi on poistettu yhtälöstä?

Eli ei tässä muuta kun odotetaan 26. päivää ja kuljetaan yhä terveysside taskussa.

4 ja puoli kuukautta ilman ehkäisyä

Pitikö tänne kirjoittaa myös muista haaveista?

Jotenkin minäkin olen ilmeisesti kääntynyt ajattelemaan että ei niillä muilla haaveilla ole niin väliä. Tämä yksi on se isoin ja siksi myös tärkein. Ei muille ole aikaa.

Töissä ahdistaa yhäkin. Mutta sekin helpottaa kun ajattelee että ensi syksynä olen jossain muualla. Eikä se oikein voi olla askel huonompaan. Ei vaan millään voi. Joten keskitytään sitten haaveilemaan vaan siitä raskaudesta.

Olin miettinyt että jos kiertopituus ei tästä normalisoidu niin sitten varaan ajan  Mehiläiseen helmikuussa. Mutta eilen päädyinkin tutkimaan Väestöliiton lapsettomuusklinikan sivuja. Julkiselle en haluaisi. Hoidan astmaongelmatkin yksityisellä niin miksi menisin tämän takia kuluttamaan aikaani julkisiin jonoihin. Mutta nyt olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja suosituksia.

Sitten luin mistä tutkimukset aloitetaan väestöliiton klinikalla ja totesin että mies on varmaan vähemmän iknoissaan sukuelinten- ja spermantutkimuksesta ja tilasinkin ovulaatiotestejä. Eihän mun vielä pitänyt mutta tuntui että sen voisi tsekata myös itse ennen helmikuuta.

Eli hups. Se rento katotaan miten tässä käy ja koska tapahtuu fiilis taisi juuri muuttua astetta vakavammaksi.

Negatiivinen

Tein testin ja tulos oli melko odotettava. Eihän ne mitään oikeita oireita olleetkaan. Pää vain halusi yhdistää ne raskauteen.

Vahvisti vaan päätöstä että helmikuulle varaan ajan yksityiselle. Ja aloitan tosissani tiputtamaan painoa. Painoindeksini on tällä hetkellä järkyttävät 36.8. Olen onnistunut elämäni aikana laihduttamaan lähelle ideaalipainoa 3 kertaa mutta kaikki kerrat pinnallisten syiden takia. Pari viimeistä kertaa mukana on tosin ollut myös ajatus että tämä auttaa raskautumisessakin. Silti kun nyt syksyllä taas yritin aloittaa ryhtiliikkeen niin ei siitä oikein mitään tullut. Luulisi että se toive omasta lapsesta olisi se kaikista suurin motivaattori mutta ei. Tai sitten ei vaan pystynyt stressaavan työn takia. Mutta nyt kyllä aion pystyä.

En halua että meitä kieltäydytään hoitamasta jos tilanne pitkittyy sen takia että olen niin lihava.

En halua jäädä lapsettomaksi sen takia että olen niin lihava.

Taas kerran jännän äärellä

Tällä viikolla on ollut mahakipuja useampana iltana. Lisäksi tiistaina söin pizzan ja tulin huonovointiseksi ja keskiviikkona sama tapahtui kinuskikakun kanssa. Voihan olla että stressiä vaan (ja liian nopeasti ahmaistu pizza) mutta siitä huolimatta meinasin huomenna aamulla tehdä testin. Kuukautisten nimittäin pitäisi ehkä alkaa viimeistään silloin (kp 40) ja haluaisin tietää voinko ensi perjantaina aukaista kuohuvan pullon lukukauden päättymisen kunniaksi.

Mutta liian suuria haaveita en elätä. Aika olemattomia nimittäin taas nämä mukaoireet ja huonovointisuudenkaan ei kai pitäisi alkaa ennen kiinnittymistä. Mutta onhan sekin mahdollisuus että on raskaana ja oirehtii ihan muita asioita. Niin kuin vaikka sitä stressiä. Ja sitten taas jos en ole raskaana niin joulun viettäminen on helpompaa kun ei tarvitse pohtia että onko vai eikö, jos vaikka se kiero venähtäisi taas sinne 50 päivään.

Tämä menikin näköjään siihen että yritän vakuuttaa itseni, ja kaikki muutkin että minullakin on oikeus tehdä testi vaikkei olekaan kunnon oireita.

Olisi muuten aika mukava joululahjayllätys!

Tämä video oli niin liikuttava että oli pakko jakaa se täällä - jos muka joku ei vaikka olisi sitä nähnyt.

Mikään ei oo vielä mahdotonta

Välillä tulee lähes syyllinen olo kun lukee muiden blogeja. Pitäisikö meidänkin tuskailla yhtä paljon? Pitäisikö meidänkin olla jo epätoivoisia? Ollaan kuitenkin yli 30-vuotiaita ja minulla on astma sekä ylipainoa jotka kummatkin saattavat hidastaa onnistumista.

Mutta kun ei olla. Toisaalta minua helpottaa se että mieskin ottaa asian aika rauhallisesti. Tapahtuu kun tapahtuu. Eihän tässä olla yritetty kuin vasta juuri juuri 4.5 kuukautta jona aikana kiertoja on ollut vasta kolme. Ehkä sitten kun ensimmäinen vuosi tulee täyteen johon on tosiaan sitten se 7.5 kuukautta vielä.

Odotellen mutta onneksi elämään mahtuuniin paljon muutakin. Onneksi vielä on sellainen olo että vaihtoehtoja on paljon.

Toisaalta siitä se saattaa johtua. Kun ei ole tutkittu mitään eikä löydetty syitä tai poissuljettu toisia niin olo tuntuu kevyeltä ja kaikki mahdoliselta.

Kierron 29. päivä

En saanut toivomaani 28 päivän kiertoa. Nyt on menossa kiertopäivä 29. Runsasta, valkoista vuotoa on ollut jo useamman päivän. Taas pelaan arvailuleikkiä johtuuko se ovulaatiosta, kuukautisista vai raskaudesta.

Voi miten kovasti haluaisin olla raskaana mutta en mitenkään pystyisi salaamaan asiaa jouluna. Äidille vielä voisinkin asian paljastaa jo niinkin varhaisessa vaiheessa (varmasti tarvitsisin jonkun tietämään asian myös silloin jos raskaus ei kantaisikaan) mutta kenenkään muun en asiaa haluaisi tietävän.

Ehkä kuitenkin yrittäisin käyttää antibioottikuurikortin.

Joulun jälkeenkään ei tule olemaan 3 kuukautta jolloin salailu helpottuisi sillä pääsiäisenä on tulossa perheen yhteinen reissu. Pääsiäisen jälkeen olisi jo helpompaa mutta voi kuinka toivoisin että tulen raskaaksi ennen sitä. 

Siinä olisi se toive ensi vuodelle.