Vieläkin välillä tulee huono olo. Ja vieläkin välillä on sellainen olo että just nyt oksennan ekan kerran. Mutta kaikki on silti yhä niin lievää että jos oikeasti ajattelen asiaa niin taidan olla päässyt aika helpolla.
Eniten huonoa oloa aiheuttaa yhä ne likaiset tiskit tai haiseva roskis. Ja sateen jälkeen ne madot ja etanat asfaltilla. Tiskeihin on auttanut se että... ööö... tiskaa usein. Ja roskiksessa se että mieskin on kiitettävästi vienyt ne oma-aloitteisesti roskakatokseen. Mutta noihin matoihin ja etanoihin ei taida olla juuri apua.
Juomista kahvi ja tee varsinkaan eivät vieläkään juuri maistu. Kahvin kohdalla se on ehkä enemmän se ajatus. Juon n. 1-2 kuppia kahvia viikossa kuitenkin. Mutta vain jos joku muu on sen keittänyt tai kahvilassa. Samoin ruokaa ei tee mieli mutta sitten kun sitä syö (koska pitää kuitenkin syödä) niin ei se ällötäkään. Varsinkin yhä kaikki vaaleita jauhoja sisältävät maistuu: sämpylät, croissantit, lihapasteijat, pizzat, makarooni yms.
Juomista maistuu jollain tapaa kirpeät. Join monta viikkoa Juissin lime-sitruuna-juomaa kun sen keksin, nyt olen jo vaihtelun vuoksi vaihtanut omenamehuun. Vissyvesikin maistuu ja vihdoinkin löysin kaupasta uutta Pommacia. Raparperimehuakin varmaan joisin yhä ellen olisi ruvennut huolestumaan hampaista.
Onneksi kaiken epäterveellisen lisäksi myös appelsiinit, mansikat ja oikeastaan kaikki muutkin hdelmät ja marjat maistuvat. Ja salaattien kanssa olen tsempannut kovasti mutta ehkä se liittyy enemmän siihen että haluan tarjota sikiölle parasta mahdollista ravintoa kuin siihen että niitä tekisi normaalia kesää enemmän mieli.
Touko-kesäkuun vaihteen lihan ällötys on mennyt ohi. Tosin ei sitä vieläkään ole huippukivaa paistaa ja viikonloppuna kanat jäivät vähän raaoiksi (ehdin otaa 1.5 haukkausta ennen kuin tajusin) joka ällötti vielä seuraavana päivänä niin että suikaloin jäljelle jääneet ja paistoin ne toisen kerran pannulla kunnes olivat varmasti ylikypsiä.
Ja sitten on niitä ruokia joita kaipaan: kuohuviiniä, rajatonta määrää salmiakkia ja lakritsia (tätä on myös vaikea toteuttaa sen takia että mies syö kaikista karkkipusseista salmiakit pois niin pian kuin mahdollista suojellakseen muka minua), sangriaa, graavikalaa...
Mulla toi salmiakin vältteleminen on tuottanut kanssa tuskaa! Yleensä oon enemmän suklaan perään mutta nyt on pakko saada salmiakkia :D
VastaaPoistaMusta on outoa että välillä jotain ruokaa oikeen vaatimalla haluaa ja seuraavana päivänä se voi olla ällöttävin asia mitä voi kuvitella. Täällä onneks yökötykset ja huonot olot on vähenemään päin :)
Toivottavasti sielläkin pian etominen helpottaa :)