Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran kuntokeskuksessa ja kyllä tuntui hyvältä. Historianihan on jojolaihdutusta ja jojoliikkumista. Aivan liian pitkä aika on taas vierähtänyt vain herkutellen jiten aikakin olisi sopiva saada taas kuntoiluvaihdesilmään.
Töistäkin mikulle on luvattu jatkoa jos vaan sopivaa hommaa löytyy. Joten tämä epävarmuustekijä on vähän vähemmän epävarma.
Miehen kanssa en ole vielä täysin nostanut kissaa pöydälle vaikka nykyistä liuskaa on enää 5 pilleriä jäljellä ja sitten jemmassa on vain yksi liuska. Koska vannoin että sen jälkeen en niitä osta. Jotenkin minulla on sellainen olo että olen saanut hänet uskomaan että asiaa ei kannata siirtää aikaan sitkun. Sitkun on vakaat työpaikat. Sitkun on ostettu riittävän iso talo. Sitkun on säästössä tarpeeksi rahaa.
Voi tietysti olla että kuvittelen vaan toisen uskovan. Mutta ensi kuussa asia pitää oikeasti päättää. Koska sitten ne pillerit loppuvat.
Toivotaan, että teijän haaveet sais tuulta purjeisiin :)
VastaaPoista*mun blogini http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/