Sen lisäksi että haaveilen joskus saavani vakituisen työpaikan, toivon myös saavani lapsen. Mieheni mielestä työpaikan pitäisi tulla ennen lasta mutta, koska olemme kumpikin jo täyttäneet 30-vuotta, minä olen eri mieltä.
Vakituisen työpaikan saamiseen voi ihan hyvin mennä 10 vuotta ja lapsen yrittämistä ei taas kannata siirtää niin kauas tulevaisuuteen.
Sisarellani oli vaikeuksia saada maailamn esikoisensa ja viime aikojen puheet miesten ja naisten hedelmällisyydestä eivät ole helpottaneet ahdistusta.
Silti ajoittain mietin sitä kumpi meistä on oikeassa.
Tuo on hyvä kysymys. Itse myös pätkätyöläisenä olen monesti miettinyt tuota. Olen tullut siihen tulokseen, että töitä ehtii tehdä koko ikänsä. Lapsia taas ei. Kyllä se mieltä kummasti rauhottaisi jos joskus äitiyslomalle siirtyessään olisi työpaikka johon palata. Kuitenkin tämä lapsenteko on osoittautunut sen verran hankalaksi, ettei sitä kyllä kannata jättää myöhemmäksi ihan vain vakituisen työpaikan toivossa. Sitä kun ei tiedä meneekö siihen vakinaistamiseen tosiaan se kymmenen vuotta. Minusta tätä asiaa kannattaa pohtia omien arvojen kautta. Sitä kautta ratkaisu löytyy mielestäni suhteellisenkin helposti. Itselläni on henkeen ja vereen pehmeät elämänarvot, joista perhe tulee aina ykkösenä. Joten siihen nojaten ura tulee auttamattomasti jälkijunassa, vaikken halua vähätellä sitäkään yhtään.
VastaaPoista