Ohi meni

Menin siis perjantaina nukkumaan jännittäen (ja aika paljon toivoenkin) että heräisin lauantaina taas todella huonovointisena. Näin ei käynyt. Heräsin ihan normaalina itsenäni. Eli perjantain aamupahoinvointi olikin ilmeisesti vaan työhommien stressaamista.

Perjantaipulloa tai saunajuomaa ei tee kyllä enää hirveästi mieli. Toki reisussa, juhlissa tai ravintolassa tulee nautittua samalla lailla kuin ennenkin mutta jos yhtään on sopiva hetki kuusta tai muuten pohdituttaa että olenko vai enkö niin jätän juomatta.

WomanLogin mukaan sunnuntaina minun pitäisi ovuloida (jos siis kierto on tälläkin kertaa 52 päivää). Johon liittyy se ongelma että meillä on yövieras pe-la yön ja la-su yön viereisessä huoneessa. Kerroin tästä miehelle (siis ovuloimisen mahdollisesta tapahtumisesta juuri tänä viikonloppuna) ja sanoin että pari päivää ennen olisi kaikista paras hetki (uutta tietoa miehelle, piti selittää että näin ollen munasolu ja siittiö kohtaavat siinä puolessa välissä jne jne jne). Yhdessä sovimme että voisimme yrittää torstai-iltana ja sunnuntai-iltana. Ikävän kliinistä merkitä lähes kalenteriin että tänään me se tehdään mutta sanoin myös että näin pitkällä kierrolla en haluaisi jättää yhtäkään yrityskertaa väliin. Ilmeisesti suunnitelma sopii miehelle.

Voisiko siis olla että mies on myös täysillä mukana ja jopa vähän toivoisi sitä omaa vauvaa?

Pahoinvointia

Aamulla oli tosi huono olo. Oksetti ja aamiaisen nauttiminen ei auttanut yhtään. Tätä kesti siihen asti että pääsin töihin.

Juu, ei mennyt mullakaan kovin kauaa ennen kuin se juolahti mieleen.

Miehelle sanoin jo tietysti heti aamulla ja kommentoin pari tuntia töissä olon jälkeen tekstarilla että ohi meni. Sen lisäksi taistelin houkutusta laittaa äidille viestiä.

Kotona sitten googlailin erittäin aikaista aamupahoinvointia. Ei kai se täysin mahdotonta ole. Mutta on minulla kurkkukin (taas) kipeänä ja astmayskää. Paremmin kai tietää huomenna aamulla. Jännän äärellä taas. Tosi jännän jos huomennakin aamulla oksettaa.

Muutamia havaintoja tänään tein. Ensiksikin, nykyään kaikkia oireita peilaa raskausoireisiin. Toiseksi, tällä kertaa eka, toka ja kolmaskin ajatus oli "jee!". Kolmanneksi, minua ärsyttää hirveästi se ettei tätä asiaa voi ollenkaan suunnitella tai tietää. Ei voi tietää koska ovuloi, ei voi tietää pääseekö ne siittiöt perille, ei voi heti tietää onko raskaana vai ei. Todella ikävää tällaisen kontrollifriikin kannalta.

Sanoinkin miehelle että jos se vain olisi mahdollista niin minut saisi kyllä iskeä puoleksi vuodeksi johonkin monitoriin kiinni.

P.S. Raskaustestien mukana tulleet käyttöohjeetkin heitin viimeksi vahingossa roskiin. Varmaan ei seuraavalla testauskerralla muista kuinka pitkä suihku, miten kauan piti odottaa ja mitä ne kaikki erilaiset viivat tarkoitti.

Ovuloidako vai eikö?

Luulin eläneeni pari päivää taas jännän äärellä. Laskelmieni mukaan kuukautisten piti joko alkaa tänään tai sitten minun piti ovuloida. Kunnes eilen luin Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta-blogista WomanLog-sovelluksesta ja latasin sen. Ei kestänyt kauaa kun opin että pieni kukka päiväruudussa tarkoittaa ovulaatiota ja ihmettelin että miten se laskee ne noin väärin. No, pieni sivistys wikipedian avulla ja opin että ovulaatio ei tapahdu kierron puolivälissä (niin kuin olin luullut ja laskenut) vaan 12-14 päivää ennen kuukautisia! Aaah, onhan siinä nyt paljon enemmän järkeäkin.

Ei siis ihme että on hyvin epätodennäköistä että oltaisiin tultu raskaaksi tästä toisesta yrittämiskierrostakaan. Tosin jos tämäkin kierto kestää sen 52 päivää niin ovulaatio on vasta ensi viikonloppuna. Joka on ihan tosi hyvä juttu sillä me ei oikeasti jakseta viikolla kovinkaan usein. Viime sunnuntainakin sain vokottelemalla vokotella miehen puuhiin kun olin yhä siinä uskossa että ovuloin lähipäivinä.

Kateellisina luenkin niistä joilla pillerien lopetus ja lapsitoiveet ovat lisänneet libidoa, koska meillä näin ei ole käynyt. Toisaalta syynä saattaa olla sekin että silloin kun tekisi kovasti mieli (kuten sunnuntaina) niin alan ylianalysoimaan ja pohtimaan että tekeekö nyt mieli vaan sen takia kun haluaa sitä vauvaa.

Voi ei, tämä kuulostaa ihan siltä että meillä olisi joku aviokriisi menossa mutta kun ei ole. Ilmeisesti ollaan kumpikin ihan tyytyväisiä siihen että ma-to ei vaan jaksa. Tehdään me paljon muita asioita yhdessä: kylkeillään sohvalla arki-iltaisin, saunotaan joka toinen päivä, käydään pyöräreisuilla, laitetaan viikonloppuisin yhdessä ruokaa, shoppaillaan yhdessä yms. yms. yms. Me ehkä vaan ollaan sellainen pari jonka ei tarvitse harrastaa seksiä joka ilta ollaksemme tyytyväisiä.

Ajauduinpas kauas siitä ovulaatiosta. Olen siis miettinyt sitäkin että koska kannattaisi ruveta testailemaan ovulaatiota. Olen tällä hetkellä sitä mieltä että vuoden yrittämisen päästä. Sillä nekin testit maksaa. ja nyt kun varsinkin on se tilanne ettei tiedä yhtään koska olisi oikea hetki testailla. Kun se kierto viimeksi oli sen 52 päivää mutta toivon että se lyhentyisi siitä edes vähän. Eli varmaan kannattaisi odottaa edes puoli vuotta että voisi arvioida kierron pituuden.