torstai 4. syyskuuta 2014

Kertomisen vaikeus

Me emme ole kauheasti mainostaneet raskautta. Äidillenihän kerroin tosin vain viikon päästä siitä kun sain itse tietää mutta muille perheenjäsenillekin vasta nt-ultran jälkeen. Sukulaisille ollaan kerrottu vielä hitaammin. Jotenkin olen luottanut että äitini on hoitanut sen puolen, sillä minusta vaan ei tuntuisi kovin luontevalta ruveta nyt soittelemaan läpi edes kummeja kun tapaamisvälitkin ovat todella pitkät. Lähinnä siis minun sukua nähdään juhlissa, joskaan niitäkään ei kovasti ole. Miehen sukua nähdään vähän useammin (vierailevat aika aktiivisesti puolin ja toisin). Silti silloinkaan en oikein koskaan osaa ohjata keskustelua niin että saisin tämän luontevasti ujutettua sekaan. Pitäisi varmaan vaan aina hypätä esiin ja hihkaista "olen raskaana!". Anopille tämä tuntuu olevan ongelma. Hän selvästi haluaisi että juuri me kerromme ja me emme taas oikein ole sitä osanneet. Yksi miehen sedistä perheineen ei siis vieläkään tiedä vaikka muille selvisikin viikonlopun juhlissa - tavalla tai toisella.

Saatan ehkä olla vähän etääntynyt (omista) sukulaisista mutta jotenkin ajattelisin ettei tämä asia ole niin kovin tärkeä joillekin tädeille tai sedille. Tulevien mummojen ja vaarien mahdollisen innostumisen ymmärrän sekä sen ainoan isomummon joka on jäljellä. Mutta en osaa ajatella miten tämä hetkauttaisi muiden maailmaa kovasti.

Tämä tuntuu itsestäkin ihan kummalliselta ongelmalta. Olisi varmaan helpointa lähettää niitä jenkkityylisiä "ollaan raskaana"-kortteja niin saisi asian alta pois.

Yksi syy on se ettei raskaus vieläkään oikein näy. Olin tähän päivään asti varma että vain kuvittelen ettei se näy. Tässähän on puolivälikin ohitettu ja äitiysloma alkaa vajaan kolmen kuukauden päästä. Mutta tänään pääsin testaamaan tätä kun kävin yhdellä vanhalla työpaikalla. Siellä sain kaikille selittää miksi työttömyys muuttuu loppuvuodesta ja joka ikinen jolle sanoin "jään äitiyslomalle" vilkaisi heti uudestaan mahaan. Eli näytän siis vain koko kesän herkutelleelta. Ja päällä oli siis suht kireä t-paita ja kireät äitiysfarkut eikä alla oleva viikonlopun juhlalook.


Melkein tekisi mieli sanoa että sitä vauvamahaa oikeasti odotellaan täällä. Helpottaisi asioita vähän. Voisi jopa istua bussissa niillä raskaana olevien paikoilla hyvällä omalla tunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti