Että näin!

Böö!

Tein sitten raskaustestin tänään kotiin tultuani koska näistä kuukautisista ei nyt ota selkoa että onko ne alkamassa vai tiputteleeko ne vai mitä häh.

Ja arvatkaa....

Siinä oli äärettömän vaalea haamuviiva! Mies ei sitä tietenkään nähnyt eikä se kamerallekaan tallentunut edes parvekkeella mutta kyllä siinä on!!! (Ja oikeasti en ole ihan varma voinko luottaa omiin silmiin)

Vaikka tekisikin mieli heittää kärrynpyöriä niin nyt ei saa onnitella. Nimittäin tuo epämääräinen tiputtelu ja veri pyyhkiessä vähän pelottaa. Niin kuin pelottaa huominen aamukin jos niissä testeissä (David ja ClearBlue) ei näykään mitään.

Enkä edes rupea miettimään mikä kaikki muu pelottaa.

Mies oli sitä mieltä (eilisen tv-mainoksen nähtyään) että minulla pitäisi olla "niitä sellaisia testejä joihin tulee se hymynaama". Kerroin että tästä se testaus vasta alkaakin ja tulee kyllä testattua kaikki mahdolliset testit.

Kp1

Oletan ainakin. Eilen illalla tiputteli vähän vessapaperiin ja tänään on juuri ja juuri jäänyt jotain siteeseen. Mutta haaleaa on.

No, nyt kun syötin tämän tiedon FertilityFriendiin niin se epäilee ovulaatiopäiväksi 13.4. ja WomanLog taas 14.4. joita en kumpaakaan niele purematta. Silloin nimittäin testailin suht ajallaan. Jos nyt oletetaan että luteaalivaiheeni on 10 päivää niin kuin se sen ainoan kerran oli jolloin minulla on varma tieto ovulaatiosta niin olisin ovuloinut 17.4. Tähän uskon täysin sillä 16.4. tein testin jo klo 10:25 enkä pystynyt tekemään sitä ollenkaan 17.4. Ja olisihan se täysin minun mäihää että silloin se olisi ollut. 

Myös se toinen osio hoidettiin päivittäin 12.-15.4. Muttei tietenkään sitten 16.4. Näin ollen kaikissa edellisissä 3 kierroissa olemme ajoituksen kanssa onnistuneet 2 päivää ennen ovulaatiota. Ja se ei näköjään riitä meille. Mutta kun on nämä pitkät kierrot ja epävarmuus ovulaatiosta niin en yhtään ihmettele että kummastakin alkaa tuntua työltä olla romanttinen ensin joka toinen ilta ja sitten monta iltaa putkeen. Oli arki tai viikonloppu.

Mutta siis peukkuja että tässä kierrossa ajoitus osuisi lähemmäs ovulaatiohetkeä.

Suosittelen kyllä kaikkien mobiilisovellusten lisäksi itse tehtyä excel-taulukkoa joilla seurata kiertoa. Minä olen tykännyt siitä että voin syöttää sinne kaikki oireet ja tiedot ja oman arvelemani ovulaation.

Eli tältä se näyttää:

Se oletettava

Juu, ei ole raskausoireita nämä. Aamun testi oli nimittäin tyylipuhdas negatiivinen. Onneksi nuo Davidin testit eivät meitä konkurssiin vie.

Vähän ärsyttää kun ei ole tämänkään kierron ovulaatiosta hajuakaan. 11 päivää testasin lähes samaan aikaan joka päivä ja reissussakin tosiaan kahdesti. Jokainen testi negativiinen. Ensimmäisen kerranhan sain ovulaation tikulle kierron 35. päivä joten osittain huvittaisi jatkaa testejä (nyt on kp29). Mutta toisaalta taas ei yhtään huvittaisi "tuhlata" testejä vaan aloittaa ensi kierrossa puhtaalta pöydältä. 

Ihan hyvin pystyin tosin eilen ja toissapäivänä kuvittelemaan itseni raskaaksi. Hyvä etten pyytänyt päästä vessaan raskauteen vedoten. Voisin siis alkaa suunnittelemaan mielikuvitusvauvan hankkimista.

Taas kerran

Taas kerran täällä pohditaan kummallisia oireita ja todennäköisesti kuvitellaan turhia.

Olen nimittäin potenut pari viime päivää sekä joka toinen päivä ilmestyvää tiputteluvuotoa että viiltävää kipua juuri virtsauksen jälkeen ja lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Täytyy tehdä tiistaiaamuna raskaustesti jotta selviää onko kyseessä virtsatietulehdus vai paljon mukavampi juttu. Kummankin oireen google nimittäin osasi yhdistää myös raskauteen.

Jospa jospa jospa!

Kuukautisten tarkoitus

Jännittävää miten tämä aihe pomppaa esille yllättävistä paikoista. Kirjastossa oli asiakkaiden kiertoon jättämien kirjojen hyllyssä Vauva-lehti (työnsin jo kerran laukkuun mutta otin kuitenkin pois) ja FB:ssä Geek women unite (Finland)-sivulla linkattiin tähän artikkeliin:

Menstruation: What is the evolutionary or biological purpose of having periods?

(Suosittelen lukemaan jos et vähästä säikähdä tai hätkähdä, kehotan välttämään jos haluat pitää mielikuvan siitä että raskaus on jotenkin ihana, siunattu olotila jossa äiti kasvattaa sisällään omaa pientä kullannuppua täydellisessä symbioosissa)

Koska ilmeisesti olen siis enemmän ykköstyyppiä kuin kakkostyyppiä niin olen nyt lukemisen jälkeen entistä vakuuttuneempi että jos nyt pitäisi tehdä uravalintoja niin pyrkisin opiskelemaan kätilöksi. Tosin puutteelliset matemaattiset taitoni saattaisivat estää sen. 

Olotila on aika OK siihen nähden että ovulaatiotesti ei näyttänyt vihreää valoa tänäänkään. Aktiivisesti ollaan viimeiset kolme iltaa huolehdittu omasta osuudestamme (tai siis käytännössä miehen osuudesta sillä minun oma kehoni saa näköjään toimia tai olla toimimatta oman mielensä mukaan ihan miten sattuu) - ihan vaan siltä varalta että seuraavan päivän ovulaatiotesti osoittaisi meidän olleen liikkeellä oikeaan aikaan. Ja tänäänkin toivottavasti. Käyköhän tälläkin kertaa niin että kuukautiset tulevat ihan puun takaa?

Ei mitään

Kaikki tässä kierrossa tekemäni 8 testiä ovat olleet jotakuinkin yhtä haaleita. Ei mitään eroa. Enää kaksi päivää aikaa testata normaaliin aikaan. Keskiviikkona joudun testaamaan joskus puolen päivän aikaan ja pääsiäisreissuun täytyy varmaan sitten kuitenkin ottaa testejä mukaan. Ihan vaan siltä varalta jos joku päivä tulee sellainen olo että testin tekeminen helpottaisi oloa kummasti.

Pohdin jo loppuviikosta että ensi kierrossa en testaile mitään. Nyt olen yhä varmempi tästä. Kun pohjalla kytee ajatus että kesällä voisi olla helpompaa tulla raskaaksi niin ehkä ihan hyvä ajatus olla touko-kesäkuu ilman ovulaatiotestistressaamista. 

Ei nimittäin taaskaan ole ollut mitään herkkua pidätellä puolen päivän jälkeen, vähentää nesteitä (kun en muutenkaan yleensä muista juoda tarpeeksi) ja varsinkaan suunnitella päivän ohjelmaa niin että olen kotivessassa klo 15:30.

Limat ovat vähentyneet loppuviikon limoista. Ja taas olen yrittänyt googlailla vaihteleeko kellään muulla näin (ensin selvää ovislimaa, ja sitten vähemmän venyvää, ja sitten taas enemmän). 

Kovasti toivon että se ovulaatio kuitenkin olisi tiistaina tai keskiviikkona...

En taas tajuu!

ERITE-VAROITUS!

Ihan en ymmärrä vielä tätä omaa kehoani. Viime kuussahan bongasin ovislimat mutta en voinut asiaa varmistaa sillä en pystynyt tekemään ovulaatiotestejä kahteen päivään. No, toissapäivänä oli taas lähes tyylipuhdasta ovislimaa (runsasta, märkää, venyvää) mutta ei ovista, samoin tänä aamuna. 

Toivottavasti kuitenkin sen ovikseen saan bongattua. Mutta miksi keho tuottaa tuollaista limaa väärään aikaan, tai useaan otteeseen?

Tämäkin saattaa olla asia joka meni ohitse tai johon selitys tulee parin kuukauden sisällä mutta kun ei jaksaisi odotella. Ärsyttää kun ei tämän ikäisenä ymmärrä vielä omaa kehoaan.

Kp 13

Kolmannet ovulaatiotestit aloitettu aiemmin kuin koskaan. Ehkä ne olisi pitänyt tarkkaan laskien aloittaa vasta huomenna (lyhin kierto - 17 päivää) mutta minusta on helpoin aloittaa viikonloppuna, jolloin maanantaina se tuntuu taas jo tutulta. Kovasti toivon että ovulaatio on 11 päivän sisällä ettei pääsiäisreissussa tarvitsisi harmitella että taas menee ovulaatio huomaamatta ohi.

Tietysti seitsemän kuukautta sitten toivoin että olisin pääsiäisenä jo raskaana. Jotenkin luulinkin.

2. treffit

Koska yritän pitää blogin niin anonyyminä kuin mahdollista en voi paljastaa meistä liikaa. Ja useat yksityiskohdathan ovat sellaisia että kun ne ynnää yhteen voivat tutut aika hyvin arvata kuka olen jos tänne eksyvät. Mutta tajusin juuri että yksi asia josta voisin kirjoittaa ovat meidän 2. treffit ikinä. Aika monta vuotta sitten. Menimme nimittäin elokuviin ja sehän on sellainen takuuhelppo toisten treffien paikka kun ekoilla on jo vähän juteltu ja tutustuttu mutta ei olla ihan vielä varmoja riittäisikö juttua toisille treffeille asti mutta halutaan kuitenkin kokeilla ne toiset treffit.

Minulla oli silloin ihan surreaali olo. En ollut koskaan ennen käynyt kahta kertaa kenenkään kanssa treffeillä. En ollut siis seurustellutkaan kenenkään kanssa. Ja tässä oli kuitenkin todella mukavan tuntuinen mies joka halusi käydä jo toisilla treffeillä minun kanssani. Teki mieli huutaa salissa että "katsokaa, tää tyyppi on mun kanssa täällä!". Pidettiin toisia useasti kädestä kiinni ja taisin vähän kietoutuakin siihen. Sitä en valitettavasti muista olisinko uskaltanut lepuuttaa jopa päätä miehen olalle. 

Toki oli myös kamalan jännää että tulisiko saliin joku tuttu joka huomaisi että olen siellä jonkun miehen kanssa. Ei tainnut tulla. Tai ainakaan minä en ketään muuta huomannut. Jo näillä toisilla treffeillä oli sellainen olo että tästä voisi tulla jotain. Olin minä kyllä jo ensimmäisten jälkeen täysin ihastunut mutta en uskaltanut toivoa että tunne olisi ollut molemminpuoleista.

Miksi kerroin tämän nyt? Siksi että usein harmittelen että se ensimmäisten vuosien "perhoset mahassa - ehdin kuolla kaipaukseen jo viikonlopussa"-olo on valitettavasti hävinnyt. Mutta siitä huolimatta olen huomannut, että varsinkin tämän yrittämisen ja toivomisen aikana kun tunteet sahaavat vuoristorataa ylös alas, välillä sisällä läikähtää. Tulee sellainen valtavan suuri tunne että hitsit mä rakastan tuota miestä.

Vieläkin välillä mietin että olen tosi onnekas. Että katsokaa mua, tuo mies haluaa olla mun kanssa!

Kaikki nämä kysymykset

Onko vika minussa?

Onko vika miehessä?

Onko vika meissä yhdessä?

Onko minulla putket tukossa?

Eikö limakalvo paksuunnu tarpeeksi?

Eikö munasolu hedelmöity?

Eikö munasolu kiinnity?

Eikö munasolu pysy kiinni?

Eikö siittiöt löydä perille?

Eikö ne ehdi perille ajoissa?

Kuoleeko ne matkalla vihamieliseen limaan?

.
.
.

Olispa jo elokuu!

Aprillia!

Viime vuonna keksin todella hyvän some-aprillipilan. Niin hyvän että siihen lankesi myös toinen pomoista. Joka nyt ei ollutkaan ihan niin hyvä juttu sillä hänelle selvisi vasta kuukauden päästä etten ollutkaan saanut toista työpaikkaa.

No, tänään olen sitten käyttänyt aivan liian monta minuuttia keksiäkseni ainakin yhtä hyvän huijauksen tänä vuonna.

Eikä tule mieleen kuin yksi. Se jota en halua käyttää. En nimittäin halua viettää seuraavaa muutamaa päivää (tai varsinkaan viikkoa) väistellen onnitteluja ja miettien että kyllä se olisi aika kiva juttu niitä oikeasti ottaa vastaan. Ja lisäksi koska vain muutama tietää että oikeasti yritetään, pari lisää tietää että minä olen halunnut jo pidemmän aikaa yrittää ja loput saattaisi yhdistää pisteet ja tulla siihen tulokseen että ehkä me ollaan alettu yrittää.

Että sitten kun ne kehut lakkaisivat niin pitäisi väistellä uteluita.

Tyhmä maailma, menen peiton alle mököttämään sitä etten voi edes juksata ketään.