Sushihimo (ja paljon muuta asiaa)

Yhäkin tekee mieli sushia. Tällä viikolla erityisesti. Viimeksi kun asiasta kirjoitin niin sain kommentin ettei sushi ole kiellettyä raskausaikana. Ja kun sitten googlailin asiaa niin eihän se olekaan! Raaka kala ei ole THL:n kiellettyjen listalla ja muutamille on neuvolassakin annettu lupa syödä sushia. 

Silti se epäilyttää jotenkin. Ja kun se ongelma ei ole pelkästään se raaka kala vaan myös merilevä (jodipitoisuutta tuskin saa selville), inkivääri (kiellettyjen listalla) ja soija (runsassuolaista, vaikka olen minä kyllä sitä riisin sekaan kotonakin laittanut). Varmaan hirveän helposti pystyisin vakuuttelemaan itselleni että ei se yksi kerta näin pitkällä raskaudessa voi vahingoittaa vauvaa kovasti. 

Nyt lähinnä uteliaisuudesta seuraan että jaksanko vielä 2.5 kk vai annanko himolle periksi. Ja sitten aloin jo miettiä mikä on Kättäriä lähin sushi-paikka jonne lähettää tuore isä hakemaan helpotusta tuoreelle äidille.

* * *

6. neuvola meni ihan rutiinilla. Mitään uutta ei selvinnyt (eikä ollut edes oma terveydenhoitaja), mitään apua ei keksitty puutuviin sormiin (muuta kuin synnytys) eikä mikään ole hälyttävää. Sokeriarvoja seuraillaan oman th:n kanssa, virtsanäyte oli samanlainen kuin yleensäkin (proteiini vihertää aavistuksen verran eli merkintä -/+), sf-mitta kulkee keskiarvokäyrällä ja sydänäänet kuuluivat hienosti (160-170). 

Vähän täällä jo lasketaan päiviä äitiyslomaan vaikka teenkin töitä vaihtelevalla tahdilla. Syysloman jälkeenkin oli kolme ylimääräistä vapaapäivää mutta nyt ensi viikolle tuli sitten 4 päivää töitä. 

Sain vihdoin myös haettua äitiysrahaa vaikka juuri tämän työtilanteen takia pitikin soittaa Kelaan ja pyytää puhelimessa apua mitä mihinkin ruutuun ruksataan tai kirjoitetaan. Oli helpottavaa kun oli langan päässä joku joka laski asiat ja vakuutti että näin se kannattaa hakea. 

Mies muuten haluaa lähes joka ilta kokeilla tuntisiko liikkeitä ja laittaa käden mahalle. Lisäksi hän ei enää mene hiljaiseksi kun pyydän jatkamaan hölmöjäkin höpötyksiä jotta sekin ääni tulee vauvalle tutuksi (minä nyt puhun paljon töissä ja noloa kyllä yksin kotonakin mutta mies on hiljaisempaa tyyppiä). Muutenkin tuntuu että ollaan päivä päivältä valmiimpia ja innostuneempia vauvan syntymästä.

Nimiasia tosin on vielä ihan auki. Minulla olisi pari suosikkiehdotusta mutta mies ei ole ehdotellut omiaan. Saankohan minä siis päättää? Ja mikä tärkeintä, päätänkö sitten oikein?