Tein juuri (kp23) elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin sillä ennakkoasenteella että ei siinä kuitenkaan mitään näy. Eikä näy huomisessa eikä ylihuomisessakaan ja kannattaisikohan silloin lopettaa. Ja toisaalta jos lopettaa niin milloin sitten uudestaan.
Vaan sainpas aikaiseksi haalean viivan! Nyt ei ainakaan tarvitse miettiä milloin kannattaa luovuttaa ja lopettaa testaaminen. Paitsi tietysti jos viiva ei rupea tummenemaan millään.
Päänsärkyä tuotti kyllä oikean kellonajan valitseminen. Pääsääntöisesti pääsen kotiin suht aikaisin seuraavien viikkojen aikana. Ajalle mahtuu muutama kokous jotka taasen venyttävät työpäivää parillakin tunnilla. Sitten taas tykkään käydä suht aikaisin salilla jos pääsenkin aikaisin. Ja mahtuupa muutama iltamenokin kalenteriin.
Piti siis tehdä kompromissi ja päättää että yhtenä päivänä en vaan voi testata samaan aikaan kuin muina (työpaikalla en todellakaan rupea säätämään kertakäyttömukien ja 10 min odotusten kanssa). Nyt saa siis pitää peukkuja että ovulaatio on saavutettu ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti