Se on sitten tänään. Olen jännityksellä odottanut tätä päivää tajuamatta että ihan hyvin mies voisi sanoa illalla että ei yritetä vielä. Jotenkin ajattelin että kun tämä päivä koittaa niin asia on sitten päätetty. Mutta minähän annoin deadlineksi tämän päivän. Eli siis iltaan asti. Joten ihan hyvin ehtisin hankkia pillerit vielä huomenna.
Pyörittelin kaupassa jo Kaksplus lehteä käsissäni. Silloin kun hoidin säännöllisesti lapsia opintojen ohella pääsin lukemaan perheiden vauva-lehtiä mutta onneksi en ole sellaisia vielä kotiin ostanut. Mies voisi saada slaagin jos näkisi sellaisen lojumassa lattialla.
Eikä tässä ole tarkoitus alkaa "tekemään lasta" eikä "yrittämään lasta" - joten kaikki turha hössöttäminen ja oheisrekvisiitta on turhaa. Mutta minä haluaisin toivoa lasta. Jos mies nyt sitten illalla sanoo että aletaan vaan.
Suosittelen, ettet painosta miestäsi liikaa deadlineilla. Päätös lapsesta pitää kuitenkin olla hänen huolella harkittu ilman että hän joutuu tekemään päätöksen "sinun mieliksesi". Hätiköiden sitä ei kannata tehdä, mikäli vähääkään tuntuu siltä, että joutuu asiaa miettimään, on mielestäni aika odottaa vielä hetki. Päätökseen vaikuttavat kuitenkin sydän ja järki yhdessä sopivassa kombinaatiossa.
VastaaPoistaÄlä vain ajattele että toivoisin jotenkin että miehesi kieltäytyisi. Sitä en tarkoita, ja toivon vilpittömästi että miehesi toiveet ovat yhdensuuntaiset kanssasi. Itse kävimme pitkään keskustelua lapsesta ja tiedän kuinka turhauttavaa on odottaa toisen valmistautumista edes ajatukseen isyydestä saati sen lapsen yrittämistä. Mutta kokemuksesta sanon, kun mies teki itse päätöksen että nyt hän on valmis isäksi, palkitsee se sen pitkän ja piinallisen odottamisen moninkertaisesti. Voin ainakin olla varma, että hän haluaa yhtä paljon kuin minäkin ja on todella sitoutunut siihen elämänmuutokseen. Minun ei tarvitse hetkeäkään miettiä, että hän suostui lapsen yrittämiseen vain miellyttääkseen minua. :)