Pari viikkoa sitten kun aloittelin uudella työpaikalla tajusin että nyt kun en syö pillereitä niin saattaisin oikeasti myös tulla raskaaksi vaikka heti jolloin joutuisin jäämään äitiyslomallekin ennen kuin määräaikainen sopimuksen päättyisi. Yht'äkkiä se kuulostikin huonolta idealta ja päätin luottaa varmoihin päiviin. Laitoin kalenteriinkin sen ensimmäisen arvioidun ovulaation.
Mutta nämä ekat viikot työssä ovat olleet niin rankkoja että olen kyllä alkanut ajatella että ihan sama. Tulkoot vaikka heti. Joinain päivinä jopa herään toivoen että olisin jo raskaana ja jäämässä ihan just äitiyslomalle (niin kuin yksi uusista työkavereistani onkin).
Tosin tällä stressihormoni määrällä raskaaksi tuleminen ei kyllä varmaan tapahdu tänä vuonna. Eikä varmaan ensi vuonnakaan. Eilen illalla harkitsin erittäin vakavasti irtisanoutumista ja tietysti jos osaisi perheen laittaa ykkössijalle niin se ehkä kannattaisikin.
Onneksi tänään työtoverit ovat tukeneet niin paljon (niissä töihin liittyvissä asioissa - ei lastenhankinnassa josta eivät mitään tiedä) että tulevaisuus näyttää vähän valoisammalta.
Ja huomenna vahtimaan ihanaa siskonpoikaa pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti