Sain toukokuussa hyvän neuvon tuttavalta. Ironisesti raskaana olevalta tuttavalta. Hän neuvoi olemaan tietyn ajan, vaikka nyt juuri sopivasti kesän, puhumatta koko aiheesta miehen kanssa. Ehkä kesän aikana mies tajuaisi kantani, tai vaikka rupeaisi itsekin haluamaan lasta. Tai mikä miesten kohdalla olisi parasta; rupeaisi luulemaan itse keksineensä ajatuksen.
Homma kuulosti paljon vaikeammalta kuin se oli. Ei se nyt mallikelpoinen suoritus kuitenkaan ollut. Omasta päästä ajatus ei lähtenyt mihinkään ja jos joku muu ei aihetta nostanut pinnalle niin sitten itse saattoi. Mutta aika hyvin selvisin. Ja auttoi se omaan päähänkin. Kesä on kuitenkin aika lyhyt aika, tässä tapauksessa 3 kuukautta, joten se ei ole elämässä juuri mitään. Eikä se ole lastensuunnittelussakaan juuri mitään.
Aikaa vielä lyhensi se että tietenkin pilleritauko heinäkuussa olisi osunut juuri lomamatkalle. Vaikka emme harrastakaan rantamatkoja eikä matkalaukussa ollut edes uimapukua mukana niin silti en halunnut kuukautisia kesken reissun. Joten söinpäs sitten kaksi viimeistä levyä putkeen. Aika lyheni siis vielä viikolla.
Vaikka tarkoitus oli oikeasti nostaa kissa pöydälle (jota meille ei sitten muuten tullut) vasta kesän lopussa, nousi aihe väkisinkin esiin paria viikkoa aiemmin. Ensi vuonna olisi mahdollista päästä trooppiseen maahan mutta jostain muistini syövereistä kaivoin esiin faktan ettei malarialääkitys ja raskaus sovi yhteen. Netistä löysin vain tiedon ettei malaria-alueelle suositella matkustusta raskaanaolevalle (palataan tähän kohta) ja näytin miehelle. Vastauksena en saanut pelkäämääni "Ethän sä silloin ole raskaana." tai "Eihän sulla ole huolta kun ei me olla lasta yrittämässsä" vaan ainoastaan "Mites ne jotka asuu siellä ja hankkii lapsia?". Minun korviin tuo jo kuulosti siltä että tässä ollaan astumassa minun kanssa samaan laivaan!
Tosiaan, se oli vain yksi sivu jossa neuvottiin välttämään malaria-alueelle matkustamista raskaana. Ja moni on sinne siinä tilassa matkustanut ja synnyttänyt ihan terveen lapsen. Uskon kyllä sen. Mutta kun kyseessä ei ole pelkkä malaria. Suku- ja omakohtaisen historian takia en haluaisi kerjätä ongelmia. Enkä myöskään ensimmäisen mahdollisen raskauden kohdalla haluaisi kauheasti testailla miltä tuntuu olla raskaana eksoottisessa maassa. Kaiken lisäksi en tykkää pitkistä lentomatkoista - raskaana tai ei. Joten tämä matka ei ole ollut suunnitelmissa muutenkaan vaikka meitä sinne yritetäänkin houkutella.
Viime viikolla sain sitten töitäkin. 12 kk määräaikaisen sopimuksen! Joten lauantaina saunassa ajattelin että nyt olisi hyvä hetki keskustella. Kerroin miehelle että pillerit sitten loppui. Kerroin myös että oikeastaan viimeisen liuskan jälkeen pitäisi kuukauden ajan käyttää jotain muuta ehkäisyä jotta olisi helpompi sitten ensimmäisten luonnollisten kuukautisten jälkeen määrittää oikea hedelmöittymishetki (mainitsin myös että minun puolestani ei tarvitse, minulle on ihan sama osaako terveydenhoitaja määritellä asian vai ei, eiköhän se mahdollinen lapsi kuitenkin jossain vaiheessa synny). Annoin luvan miettiä asiaa ihan rauhassa mutta vain torstaihin asti. Silloin voisin vielä hankkia lisää pillereitä mutta vain jos yhdessä lyödään lukkoon kuinka monta levyä niitä syödään. Enää en haluaisi epämääräistä joskus-ajattelua.
Mutta siis taaskaan ei tullut tyrmäystä. Oikeasti alkaa vaikuttaa siltä että kohta me jäädään yhdessä odottelemaan haavetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti