Sinä toivoasi et saa menettää

... vaikka mitään muuta jäljelle ei jää.

Kuukautiset tuli ja meni. Nyt sitten saakin
a) aloittaa ovulaatiotestit huomattavasti aiemmin
b) jännittää että minkäs pituista se keho tarjoilee tällä kertaa

Oikeastaan minua ei haitannut nuo pitkät kierrot (kuka nainen tykkää kuukautisista?) mutta ei kai niitä ääneen saa toivoa sillä lyhyet nyt antavat useamman mahdollisuuden raskautumiseen. 

Silti minulla on sellainen olo että tutkimuksiin tässä ollaan matkalla. Yhtään en usko tulevani ennen elokuuta raskaaksi (miten voisinkaan kun ei ole ollut vielä yhtäkään kiertoa jolloin olisin pystynyt etukäteen päättelemään milloin ovulaatio tapahtuu?).

Koska huomenna alkaa huhtikuu niin en ainakaan tule tänä vuonna synnyttämään. Ellei nyt synny sitten keskosena - toivottavasti ei. Olisiko se sitten vuosi 2015? 2016? 2017? Tällä vuosikymmenellä?

Tiputtelua vai kuukautiset?

Päänvaivaa on aiheuttanut se että pillerien kanssa kuukautiset alkoivat kerralla, yleensä aamupäivän aikana ja selvästi. No, tällä kertaahan ne alkoivat viiruina vessapaperissa, seuraavana päivänä verenä vessapaperissa ja vasta tänään yhtään mitään on päätynyt siteeseen asti (ja mahakrampitkin tulivat vasta tänään ammupäivällä). Onneksi olin kirjannut myös edellisen kierron tuntemukset ylös (jotta pystyin toteamaan että silloin tiputtelua oli se ensimmäinen päivä) mutta harmi ettei noilta neljältä edeltävältä kierrolta ole yhtä tarkkoja muistiinpanoja.

En siis ole aivan varma minkä merkitsisin kierron ensimmäiseksi päiväksi: maanantain, tiistain vai tämän päivän. Kompromissina merkitsin tiistain kp1:seksi mutta eri lähteitä lukemalla sitäkin voisi vielä pitää tiputtelupäivänä. 

No, toivotaan ettei tuollainen päivän heitto haittaa mitään. Tässä kierrossa olisi tarkoitus kuitenkin aloittaa ovulaatiotestaus hyvissä ajoin ja ei kai ne Väestöliiton klinikallakaan ole kiinnostuneita menneistä kierroista päivän tarkkuudella, vai?

Vieläkin mietityttää miksi kierto oli näin lyhyt. Enkö ovuloinut ollenkaan? Onnistuimmeko mahdollisesti jopa hedelmöittämään munasolun joka ei vain kiinnittynyt? Onko elimistö vihdoinkin toipunut e-pillereistä ja alkaako kiertoni normalisoitua? Miltäköhän olisi tuntunut eilen mennä sinne meille varatulle vastaanotolle? Milloinkohan ensimmäiset tutkimukset olisi?

Kp 1

Vaikka ovatkin vielä todella kevyet niin taidan julistaa 6. yrityskierron alkaneeksi.

Oikeastaan olen todella tyytyväinen tähän 30. päivän kiertoon. Kiitos, lisää tätä. En edes ehtinyt kehitellä mitään toiveita kun odottelin vasta ovulaatiota joten en ole pettynytkään.

Toki nyt tuo kierron pituuden vaihtelu on todella hurja. En ihan pysty näkemään sitä mahdollisuutta että raskautuisimme luomusti ennen elokuuta. Ja seuraavan kerran ovulaatiota pitää testailla jo 12 päivän päästä (lyhin kierto-17 päivää)

Toinen mitä tänään mietin oli että jos tulisin raskaaksi niin todennäköisesti lopettaisin bloggaamisen heti koska olisi liian kamalaa joutua bloggaamaan myös keskenmenosta jos sellainen kävisi. Tältä siis tunti tänään mutta eihän sitä tiedä mitä tapahtuu sitten joskus jos tulen raskaaksi.

Kp 30

Vessapaperiin tuli vähän verta. Muuten hyvä mutta minä vasta testailen ovulaatioita! 

Tuli siis ihan puun takaa mutta toisaalta en kyllä yhtään panisi pahakseni jos kierto lyhenisi "normaaliin" pituuteen. Voisihan tuo olla myös ovulaatioverta mutta se todennäköisempi vaihtoehto selittäisi kyllä hyvin miksi se ensimmäinen tekemäni ovulaatiotesti (kp 21) tässä kierrossa oli niin tumma ja miksi kaikki loput ovat olleet niin vaaleita.

Lisäksi seksiä meillä oli myös aika nappiin ajoitettuna tässäkin kierrosss joten tilaisuus ei myöskään jäänyt täysin käyttämättä mutta aika vähälle se kuitenkin jäi jos ne menkat alkavat huomenna. 

Tai siis silloinhan kävi huonosti. Piste.

P.S. Eihän se voi olla ovulaatiotuhrua sillä silloin eilinen testi olisi ollut positiivinen! Mutta on tietysti vielä mahdollisuus että se olisikin kiinnittymisvuotoa koska en päässyt testaamaan viime viikonloppuna.... Ei. Saisi. Ruveta. Taas. Toivomaan. Turhaan.

Me

Vaikken uskokaan että kukaan kavereista lukee lastenteko/lapsettomuusblogeja niin jouduin poistamaan kyselystä kaikki kysymykset joilla meidät voisi tunnistaa.

Mitkä ovat nimenne? 

- Haaveilija ja Realisti

Kuinka kauan olette olleet yhdessä?

- Reilut 8 vuotta

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun? 

- Kuukauden

Kuinka vanhoja olette?

- 30 ja 31

Kumman sisaruksia näette enemmän? 

- Minun

Entä lemmikkejä?

- Haaveissa olisi kissa mutta se ei taida terveydellisistä syistä koskaan toteutua.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
- Välejä ja ainakin minun henkilökohtaista oloa hiertää tämä raskauden tavoittelu, mutta ei se kuitenkaan mikään kriisi meille ole.

Kävittekö samaa koulua?

- Ei

Oletteko kotoisin samasta kylästä? Kaupungista?

- Ei 

Kumpi on älykkäämpi?

- Ehdottomasti mies. En edes yritä esittää muuta.

Kumpi on herkempi?

- Minä

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?

- Todella harvoin käydään Suomessa ulkona syömässä, mutta kaikesta etnisestä pidetään (mm. Wrong Noodle on kummankin lemppari vaikka se onkin pikaruokala). Ulkomailla testataan paikallisia mutta myös aasialaisia, kiinalaisia yms yms.

Kummalla on pahempi temperamentti?

- Minulla, onneksi sekin on aika usein hallinnassa

Kumpi laittaa ruoan? 

- Kumpikin. Minä arkisin ja mies viikonloppuisin. Mieheni on aivan mahtava kokki.

Kumpi on sosiaalisempi?

- Minä

Kumpi on siisteysintoilija?

- Ei kumpikaan mutta minä siivoan enemmän ja mies valittaa minun sotkuistani enemmän.

Kumpi on itsepäisempi?

- Minä

Kumpi vie suuremman osan sängystä? 

- Mies. Mutta mies vastaisi että minä. Usein iltaisin selvitetään missä on sängyn keskikohta ja mietitään mitä väliin voisi virittää jotta olisi mahdotonta toisen tulla toisen alueelle. (Kyllä me nukutaan kylki kyljessäkin usein...) 

Kumpi herää aikaisemmin?

- Minä. Tarvitsen aamulla tunnin aikaa että pääsen ovesta ulos, mies selviäisi vartissakin.

Kummalla on suurempi perhe?

- Miehellä

Saatko usein kukkia?

- Olen saanut ehkä kaksi kertaa kukkia mieheltäni.

Kumpi on mustasukkaisempi?

- Ei kumpikaan

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?

- Viisi kuukautta

Kumpi syö enemmän?

- Minä

Kumpi pesee pyykit? 

- Minä

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa? 

- Mies (hänen on pakko olla)

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?

- Mies (minä inhoan autolla ajamista)

Kumpi on rauhallisempi?

- Mies

Kumpi on eläinrakkaampi?

- Mies

Kp 27, 5. ovulaatiotesti

Huomattavasti vähemmän on tarvinnut siristellä ja arvailla noita ovulaatiotestejä tällä toisella kerralla. Mikäs sen mukavampaa. Tietää että jos viiva on vaalea niin se on vaalea. En mietin teinkö väärään sikaan, joinko liian paljon, olisiko se 5 minuutin päästä positiivinen.

Testasin jopa töissä testailun. Ei ollut kyllä vaivan arvoista. Kauhea sähellys ja kirjekuoressa piilottelu. Ja pääsin testaamaan vain 45 min aiemmin kuin muina päivinä kun kotona olisin kuitenkin voinut testata 45 min myöhässä (kuten eilenkin). Eli ensi kerralla odotan rauhassa kotiin asti. Onneksi huomenna päästään taas takaisin normaaliin aikaan.

Mutta siis kaikille jotka vasta aloittelee testailua, se kyllä helpottuu eikä siitä stressaa niin paljoa!

Voihan flunssa!

Eipä tullut mieleen että yhden kierron voisi sabotoida myös niinkin harmiton juttu kuin pieni flunssa. En varmaan olisi kovin haluttava miehen mielestä jos nyt rupeaisin vonkaamaan seksiä, kun on kurkku kipeänä, päätä särkee ja silmät kiiltää. Enkä yrittänytkään eilen mutta olin kyllä suunnitellut ehdottelevani tänään. Saa kyllä varmaan unohtaa moiset - mies ei ainakaan itse ole ilmaissut haluaan jäädä kotiin sairaslomalaiseksi vaikka se minulla saattaakin olla nurkan takana.

Testaillaan nyt sitten kuitenkin sitä ovulaatiota ja toivotaan että flunssa lähtee pois 12 päivässä eikä ainakaan pahenee. Ovulaation on nimittäin ennustanut 30. päivälle sekä Woman Log joka laskee keskiarvon aiemmista kierroista että FertilityFriend johon aloitin tietojen syöttämisen vasta viime kierron alusta.

Eli paljon strepsilsejä ja finrexiniä enkä kyllä mene töihin huomenna jos yhtään on samanlainen olo kuin tänä aamuna. Ei siellä ainakaan parane sillä viikkotaululla loisti aika monen poissaolijan nimet ja lopuistakin valtaosa valittelee flunssaa.

Ne tunteet

Twenge kirjoitti kirjassaan että haave raskaudesta osuu niin  moneen sisäiseen toiveeseemme ja tarpeeseemme ettei ole ihme että sen tavoittelu aiheuttaa niin paljon tuskaa. Ja eilen tosiaan sain vähän maistaa sitä (taas).

Näyttää päivä päivältä varmemmalta että ovulaationi tulisi aiemmin kuin viime kuussa. Ja mies ei illalla vain jaksanut. Joten päädyin sitten suremaan urakalla taas kerran menetettyä mahdollisuutta. Joka kyllä sitten korvattiin tänä aamuna.

Mutta se tunne. Se täysin musertava tunne että naisella on n. päivä, maksimissaan muutama hedelmällistä aikaa kuukaudessa (ja minun kohdalla siis puolessatoista tai kahdessa) ja miehellä joka ikinen päivä!

Kuolemanpelolalla ja raskautumishaaveella on muuten paljonkin yhteistä. Kumpaakaan ei voi kontrolloida vaan kumpikin tapahtuu silloin kuin tapahtuu. Siinä Twenge on myös oikeassa että jälkikasvulla yritetään taistella kuolemanpelkoa vastaan. Jotta minusta jäisi jotain jäljelle sitten joskus.

Onneksi en kuitenkaan kuolemanpelkoa päätynyt vollottamaan viime yönä.

Here we go again!

Ensi viikolla tikutellaan taas. Tosin otin varaslähdön jo tänään koska ollaan viikonloppu reissussa (enkä oikeasti halua silloin tikutella vaikka otinkin varalta mukaan, ja myöskin seksi voi olla aika haasteellista) ja kun ne limat ovat kuitenkin olleet runsaanpuoleisia - mutta ei olisi ehkä pitänyt.

Minulla on nimittäin sekä Davidin ovulaatiotestejä, joita käytin viime kierrossa, että Pregcheckin mutta kumpiakaan ei ole tarpeeksi yhteen kiertoon. Joten laskeskelimme miehen kanssa jo viime ovulaation jälkeen että tällä kertaa kannattaa aloittaa Pregcheckin testeillä ja sitten viimeisen Pregcheck-testin kanssa tehdä päällekäin Davidin koska ne saattavat näyttää erilaisilta. Ja heti pistää tilaukseen lisää Davidin testejä. 

No, nyt (kp21) kun tein ensimmäisen Pregcheckin testin ikinä niin tietysti se testiviiva on heti tummempi kuin silloin viime kierrolla (kp23) kun aloitin Davidin testeillä... ja tietysti näyte meni pönttöön ennen kuin tajusin tämän joten en voi edes tarkistaa Davidilla. No on se sentään silmin nähden vaaleampi kuin kontrolli mutta silti.... aaaaargh!

Että nyt ei sitten tiedä kuin vasta maanantaina miksi tuo viiva on jo nyt noin tumma. En tosiaankaan halua miettiä kuinka paljon ottaa päähän jos maanantaina se viiva onkin huomattavasti vaaleampi...

Rauhallinen olo

Ei siihen näköjään tarvittu kun hampaiden välistä muristu "ylipainohan ei estä minua saamasta lapsia" että aloin ottamaan laihdutuksen vakavasti. Olen jo selvinnyt lähes kaksi viikkoa dieetillä ja noudattanut sitä lähes pilkun tarkasti. Eilen tosin urheilun takia piti tankata vähän reippaammin mutta silloinkin ruisleipää ja näkkäriä ja illlalla pakasteesta puolivalmisteita mutta ehkä tämä ei nyt siihen kaadu. Herkkuja en ole syönyt arkena yhtään ja tänä viikonloppuna aion pitää vain yhden herkkupäivän.

Liikunnan kanssa saisi sujua yhtä hyvin. Ongelma on se että maanantai-iltaisin helposti laiskottaa ja sitten keskiviikkona huomaan että töissä venähtää niin nyöhään etten ehdikään varaamaani ryhmäliikuntaan.

Greippimehu on muuten aivan varmasti lisännyt limoja. Meinasin jo eilen aloittaa ovulaatiotestit 10 päivää etuajassa mutta ehkä maltan kuitenkin. Uskon että kyllä sen ovulaatioliman tunnistaa vaikkei olisikaan aloittanut testailua ennen sitä.

Ja sen verran innoissani olen siskon ja ystävän raskauksista että olen tullut itsekin taas luottavaisemmaksi. Ainakin tunnelma on aivan eri kuin kuukautisten aikaan. Tai sitten se menee joka kierrossa näin. Masennusta ja lannistustamista kuukautisten aikaan ja ovulaatiota lähestyttäessa toivo alkaa taas kasvaa.

En ole tainnut edes piinapäiviä kokea niin piinaavina kuin muut. Viimeksi ainakin oli vaan sellainen olo että kaikki tehtävä on tehty ja kohta selviää riittikö se.

Mä haluun jo!

Juu, kärsivällisyys ei ole minun hyve.

Peruutin tänään Väestöliiton ajan niin kuin sovimme miehen kanssa. Sanoin puhelimessa että päätimme vielä odottaa (töistä kun soitin niin en viitsinyt lisätä että elokuuhun asti) ja ääni langan päässä oli erittäin ystävällinen ja kehotti soittamaan heti takaisin kun olemme valmiita. Itsellä vaan oli sellainen olo etten halua odottaa enää yhtään.

Greippimehua on tullut juotua jo 5 päivää ja tuntuu että limat tulivat heti kuukautisten jälkeen. Tahmeina siis eikä minään ovulaatiolimoina mutta kuitenkin. Tosin minusta tuntuu että minulla on aina jotain eritystä ovulaatioon asti eli ainoa eritteetön aika on ovulaatiosta kuukautisiin. Mietin myös että pitäisiköhän kaupan monivitamiinivalmiste vaihtaa raskausajan vitamiiniin. Paljon enempää ei voikaan tehdä. Eilen join puoli lasillista punaviiniä ja viikonloppuna herkuttelin luvan kanssa mutta maanantaista perjantaihin viime viikolla pysyttelin kaukana kaikesta kielletystä. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Aina kun teki mieli ottaa suklaata tai keksiä tai mitä tahansa muutakaan niin muistutin itseäni tavoitteesta.

Keinotekoiset makeutusaineet vielä mietityttävät. Nehän ovat myös välteltävien listoilla. Mutta kun PepsiMax on minun paheeni. Edellisten laihdutusten aikana se on ollut se ainoa makea asia mitä on saanut (myös arkena) ja nyt ei sitäkään saisi. Ei meillä sitä pullo tolkulla juoda mutta on se 1.5-3 l per nenä viikossa aika paljon sekin. Varsinkin kun se sitten usein keskittyy kuitenkin viikonloppuihin.

Limojen lisäksi tulee tarkkailtua itseään enemmän kun on lukenut noita kirjoja. Ja ymmärtää mitä kokee. Seksi tuntui, tai lähes sattui, eilen ja tällä kertaa pystyin suoraan liittämään sen alhaalla olevaan kohdun napukkaan joka taas johtuu täysin kierron vaiheesta. Ja tietysti koko ajan mietin miten ihana se olisikaan tarkkailla niitä toisenlaisiakin tuntemuksia. Toivon kovasti että olisimme onnekkaita viimeistään kesällä kun ei ole enää työstressiäkään.

Rupesin neulomaan vilttiä jonka saa jompikumpi syyskuun vauvoista. Tosin sitäkin neuloessa mietin että saatanhan pitää sen vaikka itse jos tulenkin pian raskaaksi (tai ainakin tehdä omalle vauvalle saman neuleen sitten joskus).

Ei ole helppoa ei. Äiti hokee että ei saa stressata kun se vaikeuttaa asiaa, johon en usko ollenkaan. Tiedän että vakava stressi, sellainen jota pitää lääkitä, kyllä vaikeuttaa mutta ainakin minun kirjat vakuuttelivat että kukaan ei ole kaipaamisella ja asian miettimisellä aiheuttanut itselleen lapsettomuutta.