Mä haluun jo!

Juu, kärsivällisyys ei ole minun hyve.

Peruutin tänään Väestöliiton ajan niin kuin sovimme miehen kanssa. Sanoin puhelimessa että päätimme vielä odottaa (töistä kun soitin niin en viitsinyt lisätä että elokuuhun asti) ja ääni langan päässä oli erittäin ystävällinen ja kehotti soittamaan heti takaisin kun olemme valmiita. Itsellä vaan oli sellainen olo etten halua odottaa enää yhtään.

Greippimehua on tullut juotua jo 5 päivää ja tuntuu että limat tulivat heti kuukautisten jälkeen. Tahmeina siis eikä minään ovulaatiolimoina mutta kuitenkin. Tosin minusta tuntuu että minulla on aina jotain eritystä ovulaatioon asti eli ainoa eritteetön aika on ovulaatiosta kuukautisiin. Mietin myös että pitäisiköhän kaupan monivitamiinivalmiste vaihtaa raskausajan vitamiiniin. Paljon enempää ei voikaan tehdä. Eilen join puoli lasillista punaviiniä ja viikonloppuna herkuttelin luvan kanssa mutta maanantaista perjantaihin viime viikolla pysyttelin kaukana kaikesta kielletystä. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Aina kun teki mieli ottaa suklaata tai keksiä tai mitä tahansa muutakaan niin muistutin itseäni tavoitteesta.

Keinotekoiset makeutusaineet vielä mietityttävät. Nehän ovat myös välteltävien listoilla. Mutta kun PepsiMax on minun paheeni. Edellisten laihdutusten aikana se on ollut se ainoa makea asia mitä on saanut (myös arkena) ja nyt ei sitäkään saisi. Ei meillä sitä pullo tolkulla juoda mutta on se 1.5-3 l per nenä viikossa aika paljon sekin. Varsinkin kun se sitten usein keskittyy kuitenkin viikonloppuihin.

Limojen lisäksi tulee tarkkailtua itseään enemmän kun on lukenut noita kirjoja. Ja ymmärtää mitä kokee. Seksi tuntui, tai lähes sattui, eilen ja tällä kertaa pystyin suoraan liittämään sen alhaalla olevaan kohdun napukkaan joka taas johtuu täysin kierron vaiheesta. Ja tietysti koko ajan mietin miten ihana se olisikaan tarkkailla niitä toisenlaisiakin tuntemuksia. Toivon kovasti että olisimme onnekkaita viimeistään kesällä kun ei ole enää työstressiäkään.

Rupesin neulomaan vilttiä jonka saa jompikumpi syyskuun vauvoista. Tosin sitäkin neuloessa mietin että saatanhan pitää sen vaikka itse jos tulenkin pian raskaaksi (tai ainakin tehdä omalle vauvalle saman neuleen sitten joskus).

Ei ole helppoa ei. Äiti hokee että ei saa stressata kun se vaikeuttaa asiaa, johon en usko ollenkaan. Tiedän että vakava stressi, sellainen jota pitää lääkitä, kyllä vaikeuttaa mutta ainakin minun kirjat vakuuttelivat että kukaan ei ole kaipaamisella ja asian miettimisellä aiheuttanut itselleen lapsettomuutta.