Kehonkuva

Kävin tänään H&M:llä ostamassa pari uutta äitiyspaitaa. Oikeasti menin etsimään talvitakkia, mutta eihän sieltä sitä mustaa löytynyt oikeassa koossa. Onneksi vihreää oli koossa XL joten pystyin toteamaan sen aivan liian isoksi ja tilaamaan netistä mustan takin.

Sovituskopissa näin varmaan ekan kerran kunnon valossa miltä se oma vartalo nyt näyttää. Ollaan unohdettu syyskuun alun jälkeen kokonaan ottaa mahakuvia ja yleensä tulee vaan nopeasti tarkistettua naama peilistä. Mutta nyt kun sovitteli paitoja niin siinähän se maha oli! Mutta sen sijaan että sovituskoppikokemus olisi ollut traumaattinen ja epämukava niin katselin vain kaikella sympatialla mahaani.

Pitää ehkä selittää miksi se olisi voinut olla myös epämukava. Olen yläasteiän jälkeen ollut ehkä n. vuoden tyytyväinen vartalooni. Ja sekin vain siitä syystä että olin laihduttanut 22 kiloa. Kaikki muut vuodet elämästäni olen toivonut olevani jossain muussa vartalossa tai tarpeeksi sinnikäs tekemään asialle jotain. Joten olen oikeasti nauttinut koko raskausajasta. Kerrankin saan olla tällainen. Oikeasti on suotavaa että juuri nyt en ala laihduttamaan hysteerisesti, joskin on myös suotavaa etten kerää hirveästi lisäkiloja. 

Neuvolan mittausten mukaan kiloja on muuten tullut vain 4,7. Kotimittaukset aloitin kuukautta aiemmin joten oletin niiden kertovan kiloja tulleen enemmän, mutta koska otan ne joka maanantaiaamu juuri herättyäni ja ennen aamiaista niin ne antavat tulokseksi myös vain +4,5 kg. Eli ei siis aivan hirveä painonnousu näin raskausviikolle 31 mennessä.

Pointti siis oli, vielä pari kuukautta saan olla juuri tällainen. Eikä alkuvuodestakaan ole vielä hyvä aloittaa hurjaa painonpudotusta jottei se vaikuta maidon laatuun tai määrään. Tosiaankin aion nauttia siitä ettei tarvitse kokea morkkista omasta vartalosta!