Dpo 7

Tai 8. Vähän hämmentää kun testasin tosiaan viime viikolla ovulaation maanantai-iltana ja tiistaiaamuna. Fertility Friendkään ei osaa laskea sitä oikein. Tai sitten katkoviiva johtuu lämpötilastojen puuttumisesta. Ei osaa sanoa kun vasta tässä kierrossa aloitin merkkaamaan sinne. Kyllästyin Womanlogin suppeuteen ja hankaluuteen.

Nännit ovat taas kipeytyneet mutta se on varmaan vaan minun pms-oire. Yhtään en usko olevani raskaana. Vaikka siis kipeys on astetta "makasin sunnuntaina hierontapöydällä ja suunnittelin flanellisten nännipehmusteiden tekemistä tulevia kertoja varten". Hitsi hierojilla on karheat pyyhkeet!

Mutta sama vaivahan minulla oli tammikuussa ennen menkkoja. Jos nyt kävisi niin ettei ensi viikollakaan olisi alkanut niin sitten teen testin keskiviikkona.

Nukkumisesta, valvomisesta ja väsymyksestä

6 kuukauden kokemuksella voin todeta että nukahtamisvaikeudet ovat minun ovulaatio-oire numero yksi ja kestävät n. 3 päivää. Googlasinpas sitten tänään töissä että kuinka varhain se väsymys voi tulla esille ensimmäisen kerran raskausoireena. Vaikka pääsääntöisesti yritänkin vältellä aiheen googlailua työpaikalla yleisessä tilassa. Eli todennäköisesti taas innostutaan siitä mahdollisuudesta että seksi oli ainakin oikein ajoitettu. Ja ehkä petytään....

Haaveilin sellaisesta monitorista jolla näkisi mitä kehon sisällä tapahtuu koko kierron ajan. Ja nyt kun olen jo lukenut yli sadan sivun tuota viimeistä kirjaa niin tajusin että se lämpöjen mittaus olisi sellainen monitori. Ilman että pitäisi osallistua johonkin futuristiseen lääketiteelliseen kokeeseen.

Ainoa ongelma on että mun aamu-uni on äärettömän arvokasta ja en esimerkiksi torkuta herätystä koska minusta on järkevämpää nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja herätä ekalla kerralla. Eikä mieskään herää ennen minua että voisi tuikata mittarin suuhun ja kirjata ylös niin kuin kirjassa eräs pari tekee.

Mutta olisihan se aika hienoa pystyä tulkitsemaan omaa kehoa vielä paremmin kuin mitä ovulaatiotikut kertoo. Tietää heti että on raskaana kun lämmöt pysyy 18 päivää ovulaation jälkeen ylhäällä.

Eli odottakaa vaan, enköhän minäkin hyppää kohta jengiin mukaan.

"No tota voi jo pitää viivana"

Oli miehen kommentti kun tein sen lähesepätoivoisenraskaudestahaaveilijan virheen ja menin ovelle asti vastaan heilutellen ovulaatiotikkua.

Miten niin voi jo pitää? Ihan selvä viivahan se on! Kirkuva, paksu viiva.

Niin paljon kun onkin ottanut päähän noiden testien tekeminen joka päivä niin eilen ei ottanut tosiaan yhtään päähän. Tuli ihan sellainen olo että tällä tunteella jaksaa ensi kuussakin. Eli ilmeisesti olen ollut suhteellisen huolissani siitä ovuloinko vaiko ennen.

Ja sen verran huolissani olin siitäkin että joutuisin yhä niitä jatkamaan että tein tänä aamuna (yhtä vahva viiva kuin eilen) ja nyt töistä tulessani (vaalenemaan päin) vielä yhdet testi. Laskennallisesti nyt voin siis huilata n. 20 päivää.

Ja luin muuten uudestaan Twengen kirjasta kaiken ovulaatiosta. Lisäksi aloitin lukemaan viimeksi tullutta kirjaani alusta alkaen (olin lukenut siitä valikoiden jo joitakin kohtia mutta vasta alusta aloittaessani tajusin kuinka hyvä se on.

Kyseessähän on sivistyssanakirjan kokoinen järkäle Taking Charge of Your Fertilty (Toni Weschler) jonka Twengekin mainitsee toisatuvasti kirjassaan. Paljon on lääketieteellisen ehkäisyn parjaamista ja muun muassa perhesuunnittelua taulukoiden avulla mutta todella paljon enemmän on tällaiselle raskautta yrittävälle hyödyllistä tietoa.

Hetken aloin jo harkitsemaan lämpöjen ottamista mutta  joka aamu klo 6 herääminen ja lämmön mittaamaan huokuttaa vielä vähemmän kuin pissatestit. Mennään pelkillä ovulaatiotikuilla edes sinne syksyyn asti.

Sisäinen nörttini on löytänyt näköjään uuden kanavan koska tekee mieli lukea kaikki kirjat raskauden suunnittelusta. Siksi laitoinkin uuden välilehden. Kirjoitan kaikista arvostelutkin kunhan kerkeän. Ja lisää kirjoja saa ehdottaa kommenteissa! Erityisesti suomalaiset kirjat kelpaisivat sillä näissä kaikissa lukemissani on erittäin amerikkalainen näkökulma. 

Bling!

Olisin niin toivonut että ovulaatiotikkuni osaisivat antaa merkkiääneen.

Lähdin töistä tänään viime tipassa siihen nähden että tajusin minulla olevan alkava vessahätä. Mietin hetken mitä tekisin. Kävisinkö nyt vessassa ja riskeeraisin sen että kotiin ei riitä kelvollista näytettä. Vai sinnittelisinkö kotiin (inhoan vessahädän tunnetta enkä usko olevani kovin hyvä pidättämään). Inhoan näitä testejä muutenkin juuri siksi että inhoan pidättelyä ja tänäkin viikonloppuna jouduin testaamaan kumpanakin päivänä liian aikaisin kun en vaan pystynyt enää odottamaan. Ennen töistä lähtöä päätin että otan töihin kuitenkin varalta testejä jos jatkossakin käy näin.

Tein siis testin heti kun pääsin kotiin (vartin ajoissa) ja kerrankin en rampannut kurkkimassa (unohduin pelaamaan koneelle). Kun sitten kävin rennosti vilkaisemassa meinasin lentää selälleni. Tuo on niin selkeä plussa että naurattaa taas viime viikon siristelyt ja värin vahvuuksien arvailut. Ja siis täysin puskan takaa. Eilen tein testin 30 minuuttia aiemmin (pidättelyongelman takia) ja viivan juuri ja juuri havaitsee.

Joka tarkoittaa että olen siis niitä naisia. Niitä naisia joilla on ylipitkä kierto eikä ovulaatiotestitkään tummene asteittain. 

Edellisen kerran tuli harrastettua seksiä lauantaina... siis kaksi päivää sitten. Soimaisin itseäni siitä ettei eilenkin yritetty ellei tätä nyt olisi ollut täysin mahdotonta ennustaa. Sitä paitsi Twengen kirja sanoo että kaksi päivää ennen ovulaatiota mahdollisuudet ovat 1/3! Ja ihan varmasti harrastetaan tänäänkin vaikka mahdollisuudet ovatkin vain 1/10. 

Mutta minäkin siis ovuloin!!! Mahtavaa!

Nyt sitten seurataankin minkä pituinen se luteaalivaihe onkaan. 

Ja mikä parasta, enää tarvitsee tehdä kuin maksimissaan 2 testiä tässä kierrossa (koska vaikka kuinka siristän niin en osaa päättää onko tuo viiva nyt yhtä tumma vai aavistuksen sadasosan vaaleampi). Johan niitä tulikin 13 tehtyä tässä kierrossa (tänään on kp 35). Raskaustestit ovat näihin verrattuna järjettömän helppoja!

Epäonnistuja

Kaikki muut saa vauvoja tai ostaa asuntoja (tai paremminkin hankkii itselleen asuntolainoja).

Minä en saa edes yhtä ovulaatioviivaa testeihin. Siltä musta just nyt tuntuu.

Kummipoika

Siskon poika on aivan täydellinen lapsi. Mielettömän rohkea - okei, välillä vähän rämäpäinen. Todella fiksu - vaikka välillä vähän itsepäinen. Todella sosiaalinen - vaikka puheesta ei aina ymmärräkään mitään kun valtaosa energiasta on mennyt motorisia taitoja harjoitellessa. Syötävän suloinenkin vielä. Eikä vierasta ollenkaan, juuri ketään. Juuri sellainen kun pari vuotta vanhojen poikien pitääkin olla.

Joten auttamatta siinä kyläillessä tai hoitoapuna ollessa miettii että saadaankohan me omaa koskaan.

Ja jos saadaan niin voidaanko me viedä se pariksi kuukaudeksi siskon perheen jotta siitä tulisi yhtä hieno ihminen?

Viivoja odotellessa

Viisi testiä takanpäin ja kaikki viivat lähes yhtä haaleita. Toinen testi on tosin mielestäni aavistuksen tummempi kuin muut ja siitä kinataankin sitten päivittäin miehen kanssa, jonka mielestä ne tosiaan ovat yhtä haaleita. Kuuluu siis joukkoon "tälle on parempi näyttää digitaalista testiä jossa kerrotaan asia selvästi sanoin".

Haastavinta on koittaa pidättää se pari tuntia ennen testiä. Minä kun en yhtään tykkää pidätellä ja päädyn vaan miettimään vessassa käyntiä koko ajan. Ellen sitten ole töissä jossa on onneksi muutakin mietittävää. Tämän päivän testi pitikin sitten tehdä 15 min etuajassa kun ei vaan pystynyt enää.

Juomisen vähentämisen kanssa einiinkään ole ongelmaa, olen yleensäkin aika huono juomaan ja iltapäivällä töissäen muista tai ehdi ollenkaan joten yleensäkin tankkaan vasta kotiin päästyäni. Joten sen voi ihan hyvin hoitaa testin jälkeenkin.

Aktiivista yrittämistä ollaan nyt kokeiltu joka toinen tai korkeintaan joka kolmas päivä. Joskus pitää vähän maanitella ja itsestäkin tuntuu että himo ei ole ihan mukana mutta toisina päivinä sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa toista.