Siskon poika on aivan täydellinen lapsi. Mielettömän rohkea - okei, välillä vähän rämäpäinen. Todella fiksu - vaikka välillä vähän itsepäinen. Todella sosiaalinen - vaikka puheesta ei aina ymmärräkään mitään kun valtaosa energiasta on mennyt motorisia taitoja harjoitellessa. Syötävän suloinenkin vielä. Eikä vierasta ollenkaan, juuri ketään. Juuri sellainen kun pari vuotta vanhojen poikien pitääkin olla.
Joten auttamatta siinä kyläillessä tai hoitoapuna ollessa miettii että saadaankohan me omaa koskaan.
Ja jos saadaan niin voidaanko me viedä se pariksi kuukaudeksi siskon perheen jotta siitä tulisi yhtä hieno ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti