Sain eilen lisää vauvauutisia kun erittäin hyvä ystäväni, jota en ole ehtinyt näkemään moneen kuukauteen kertoi olevansa raskaana. Hän kysyi ensin meidän kuulumiset ja sitten varovasti paljasti. Ihanaa! Nyt pääsen seuraamaan kahta samassa kuussa syntyvää pienokaista ja tukemaan kumpaakin äitiä synnytykseen asti.
Tämä uusin vauva on vaan saanut alkunsa tajuttoman helposti. Tajuttoman sellaiselle joka aloitti yrittämisen 4 kuukautta aiemmin kuin tulevat vanhemmat eikä ole vielä keksinyt syytä pitkille kierroilleen.
Miehen kanssa juteltiin sitten illalla hoitoihin hakeutumisesta. Minähän olin jo päättänyt että kesällä otan yhteyttä Väestöliiton klinikalle. Kesällä siksi että haluan nyt ensin selvitä tästä keväästä töissä ja aloittaa asian tutkimisen vasta sitten kun ei tarvitse tasapainoilla kahden stressin välillä. No eilen mies oli kuitenkin kovasti sitä mieltä että yksityiselle ei mennä heti vaan jonoon julkiselle. Yritin sanoa että koska siskoni sai aika huonoa kohtelua julkisella niin en halua mennä sinne vain todistaakseni että tapaus yli yksittäinen epäonni. Että tätä vartenhan minä olen laittanut rahaa sivuun.
Lisäksi omalääkärini terveysasemalla on nuori mies jonka kanssa en nyt haluaisi ruveta tätä asiaa selvittämään. Yritinkin sitten googlailla miten mennään jonoon ja mihin soittaa julkiselle ja miten hoito etenee (tyhmänä tietysti yritin myös katsoa voiko itse itsensä ilmoittaa Naistenklinikalle mutta ei tietenkään). Mielessä pyöri myös ajatus että menisi julkisiin jonoihin ja jos sieltä ei mitään kuulu ennen kesää niin hakeutuisi sitten Väestöliiton klinikalle.
Kolmas syy siihen miksi olen suunnitellut reitin suoraan yksityiselle puolelle on Väestöliiton "Teemme kaiken tarpeellisen, mutta emme mitään turhaa"-lauseen. Jotenkin yhdistän tämän siihen että tuntuu että ainakin joka toinen saa ensimmäiseksi clomi-reseptin käteen, jotka lukemissani jenkkikirjoissa on leimattu turhiksi ja myös hedelmöittymiselle lähinnä haitallisiksi (mies kyllä kehotti lukemaan vähemmän, joka saattaisi auttaa). Neljänneksi olen jostain syystä keksinyt että ylipainoni takia minulle sanotaan julkisella puolella että mitään ei tehdä ennen kuin pudotan painoani 20 kiloa.
Naiset. Olen ennenkin tuskaillut miksen voi vaan ajatella kuin mies. Miksi pitää tulkita ja ennakoida ja kuvitella kaikkea jo etukäteen?!?!
Maanantaihin pitäisi sinnitellä ennen kuin testaan. Ystävälläni ei ollut ollut juuri mitään raskausoireita, ei alussa eikä juuri ensimmäisen kolmanneksenkaan aikanakaan. Hölmönä aloin heti ajattelemaan että ehkä minäkin voisin sitten olla, vaikka tosiaankin täysin oireeton olenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti