Olisin niin toivonut että ovulaatiotikkuni osaisivat antaa merkkiääneen.
Lähdin töistä tänään viime tipassa siihen nähden että tajusin minulla olevan alkava vessahätä. Mietin hetken mitä tekisin. Kävisinkö nyt vessassa ja riskeeraisin sen että kotiin ei riitä kelvollista näytettä. Vai sinnittelisinkö kotiin (inhoan vessahädän tunnetta enkä usko olevani kovin hyvä pidättämään). Inhoan näitä testejä muutenkin juuri siksi että inhoan pidättelyä ja tänäkin viikonloppuna jouduin testaamaan kumpanakin päivänä liian aikaisin kun en vaan pystynyt enää odottamaan. Ennen töistä lähtöä päätin että otan töihin kuitenkin varalta testejä jos jatkossakin käy näin.
Tein siis testin heti kun pääsin kotiin (vartin ajoissa) ja kerrankin en rampannut kurkkimassa (unohduin pelaamaan koneelle). Kun sitten kävin rennosti vilkaisemassa meinasin lentää selälleni. Tuo on niin selkeä plussa että naurattaa taas viime viikon siristelyt ja värin vahvuuksien arvailut. Ja siis täysin puskan takaa. Eilen tein testin 30 minuuttia aiemmin (pidättelyongelman takia) ja viivan juuri ja juuri havaitsee.
Joka tarkoittaa että olen siis niitä naisia. Niitä naisia joilla on ylipitkä kierto eikä ovulaatiotestitkään tummene asteittain.
Edellisen kerran tuli harrastettua seksiä lauantaina... siis kaksi päivää sitten. Soimaisin itseäni siitä ettei eilenkin yritetty ellei tätä nyt olisi ollut täysin mahdotonta ennustaa. Sitä paitsi Twengen kirja sanoo että kaksi päivää ennen ovulaatiota mahdollisuudet ovat 1/3! Ja ihan varmasti harrastetaan tänäänkin vaikka mahdollisuudet ovatkin vain 1/10.
Mutta minäkin siis ovuloin!!! Mahtavaa!
Nyt sitten seurataankin minkä pituinen se luteaalivaihe onkaan.
Ja mikä parasta, enää tarvitsee tehdä kuin maksimissaan 2 testiä tässä kierrossa (koska vaikka kuinka siristän niin en osaa päättää onko tuo viiva nyt yhtä tumma vai aavistuksen sadasosan vaaleampi). Johan niitä tulikin 13 tehtyä tässä kierrossa (tänään on kp 35). Raskaustestit ovat näihin verrattuna järjettömän helppoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti