Onpas ollut tapahtumarikas päivä. Ensin aamulla menimme neuvolaan. Luulin että näemme ensin tunnin hoitajaa ja sitten tunnin lääkäriä mutta meillä olikin vain hoitajan aika. Lääkärin näemme ensimmäisen kerran elokuussa (lomareissumme takia)! Toisaalta minulla tuotti tuskaa kävellä sinne ja sitten vielä neuvolassa vessaan kun hoitaja tuli näyttämään miten virtsanäytteestä katsotaan sokerit ja proteiinit. Yhtään ei haitannut vaikka päästiin sieltä tunnissa pois.
Sydänäänet tosiaan kuunneltiin. Mutta ei niitä kyllä meinannut löytää! Hoitaja oli kyllä ihana. Selitti ja jutteli eikä yhtään huolestunut. Mentiin sitten tekemään se virtsatesti (paitsi että olin helpottanut oloa juuri ennen lähtöä kotona ja neuvolaan päästyä kun luulin että tutkitaan muutakin - no, nytpähän tiedän ettei ensi kerralla saa näin tehdä). Sitten yritettiin uudestaan. Eikä vieläkään meinannut löytyä. Sanomattakin selvää että minä olin tässä vaiheessa jo aika huolestunut mutta hoitaja vaan totesi että käy kohta hakemassa viereisestä huoneesta kollegan kun sekin joskus auttaa. Mutta sitten se löytyi! Pulssi 160 eli tämä enteilisi tyttöä.
Muutenkin kaikki on ihan mallillaan. Minun painokin näytti 150 gr vähemmän kuin kesäkuun alun neuvolassa vaikka kotivaa'alla olenkin saanut plussaa. No, toki pari viime päivää on tullut syötyä aika kevyesti tämän taudin takia.
Josta päästäänkin siihen että kun näytin käsiäni hoitajalle niin hän ei osannut sanoa niistä mitään. Olisi kyllä varannut ajan iltapäivälle mutta minä halusin mieluusti heti lääkäriin ja sitten äidin kanssa keskustaan shoppailemaan. Joten tulin kotiin, selvitin että Mehiläisen päivystyksessä ei ollut kuin kahden ihmisen jono ja marssin (tai siis köpöttelin jokainen sattuva askel kerrallaan bussipysäkille asti ja ajoin bussilla perille) sinne.
En varmaan joutunut odottelemaan kauan mutta pitkältä sekin aika tuntui. Lääkäri tutki kädet, jalat, kurkun ja rauhaset. Ja totesi että enterorokko tämä taitaa olla. Aika pian kysyin että miten se vaikuttaa sikiöön niin hän oli jo googlaamassa. Sanoi että taitaa olla turvallisin rokko sikiön kannalta mutta aina voi käydä huonosti. Toisaalta jos käy huonosti niin se voi tapahtua niin monesta syystä eikä sille mitään kuitenkaan koskaan voi. Tulosti minulle mukaan tämän artikkelin kokonaisuudessaan (PDF).
En oikeasti osaa olla huolissani keskenmenosta. Koska sehän tapahtuu oli huolissaan tai ei.
Nyt vain haluaisin että tämä kutina ja kirvely lakkaa. Ihanaa olisi myös nukkua edes muutama tunti ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti