Tänään oli sitten se kammoamani sokerirasitus. Sujui paljon paremmin kuin pelkäsin. Eilen söin normaalin iltapalani klo 20:00, eli pari tuntia aiemmin kuin yleensä. No, ne kaksi seuraavaa tuntia sitten olikin lievää nälän tunnetta, tai ainakin ajattelin koko ajan ruokaa. Yöllä heräilin pari kertaa mutta en niinkään nälän takia, varmaan enemmän koko rasitusta jännittäen.
Aamullakaan ei vielä ollut kiljuva nälkä toisin kuin olin pelännyt. Tosin kun join sen sallitun vesilasillisen mourusi maha hetken. Siinä vaiheessa tosin ajattelin että olen selvinnyt 11 tuntia ilman ruokaa, loput 3 onnistuvat varmasti myös.
Ensimmäiseen verikokeeseen pääsin heti kun ehdin laboratorioon. GlucosePro ei maistunut yhtään niin kamalalta kuin netistä olin lukenut. Tai siis olihan se sokerilitkua mutta ihan hyvin meni 3 dl alas. Sekin auttoi että se oli täysin läpinäkyvää ja tarjoiltiin läpinäkymättömästä tölkistä. Jotenkin olin kuvitellut että se olisi harmaata ja mittalasista juotettua. On kuulemma paremman makuista kun se aiempi jauheesta sekoitettu.
Ei se olo kyllä mitenkään miellyttävä ollut ensimmäisen tunnin ajan mutta en voinut pahoin eikä tarvinnut mennä lepohuoneeseen. Luin Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bebe-kirjaa vaikka mukana oli myös virkkuukoukku ja puuvillalankaa sekä tabletti.
Toisessa verikokeessa alkoi selvitä mikä minun ongelmani on: aivan liikaa pistellyt, ohuet suonet. Hoitaja olisi halunnut ottaa toisenkin verikokeen samasta kädestä mutta sen ainoa käyttökelpoinen suoni oli jo käytetty. Eli otettiin sitten toisesta ja sain ohjeeksi painaa pistokohtaa ainakin 5 minuuttia. Toinen tunti oli vielä helpompi kuin ensimmäinen, luin kirjaa ja laskin minuutteja.
Kolmas verikoe olikin sitten haasteellinen. Ensimmäinen pistos ei onnistunut. Ilmeisesti veri otettiin sitten samasta suonesta kun tokalla kerralla mutta ylempää. Eli hyvä siis että olin painanut. Sitten sainkin luvan lähteä syömään eväitä: jee! Kahviosta hain vielä vissyveden ja totesin että sieltäkin olisi saanut lihapasteijan ja herkkujogurtin joten päätin että ensi kerralla en sitten tuo omia eväitä.
Puhelin soikin sitten 3 tunnin päästä kokeista. Arvoni olivat 5.4 - 8.9 - 7.4 (viitearvot 5.3 - 10.0 - 8.6). Eli tuosta paastoarvosta jäin kiinni ja perjantaina käyn hakemassa mittauslaitteet ja ohjeet. Voihan räkä.
No harmi!
VastaaPoistaKerro sitten miten mittaukset on sujuneet! :)
Tuo on kyllä niin typerää, että yhdestä 0,1 ylityksestä tulee ihan yhtälailla radi-diagnoosi. Mulla oli tuo keskimmäinen arvo 10,1. Kotona mitatessa oli mulla arvot aina hyviä tai melkeinpä liian alhaisia (ainakin paastoarvot). Otin tuosta diagnoosista aika stressin aluksi ja vedin ruokavalion äärimmäisyyksiin. Lisäsin myös liikuntaa paljon. Lopulta ei kahteen neuvolakertaan tullut yhtään painoa lisää ja terkka alkoi jo huolestua...Ehkä se kuitenkin oli loppulta hyvä asia, että diagnoosi tuli koska painoa ei tullut koko raskauden aikana kuin se 8-9 kiloa niin ei sitten jäänyt mitään ylimääräistäkään. Ja tyttö oli ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta 3995g, en uskalla edes ajatella minkä kokoinen olisi voinut olla ilman niitä...Mutta olisinpa vain osannut olla liikoja stressaamatta asiaa ja jättänyt vain sen herkuttelun pois. Ainoa tosi inhottava asia lopulta diagnoosissa oli, että tyttö piikiteltiin syntymän jälkeen monta kertaa ja katottiin niitä sokereita.
VastaaPoistaMistä tietää että paastoarvot on liian alhaiset? Tai siis varmaan ne neuvolassa kertoo mutta kun kerran sinäkin asiasta jotain tiedät. Mun paastoarvot ovat siis olleet välillä 4.2-4.8.
PoistaMinä en ole juuri noiden alhaisena pysyneiden kotimittausten takia ottanut stressiä. Olen kyllä yrittänyt vähentää herkuttelua ja napostelua mutta muuten ainoa muutos jonka olen tehnyt oli vaihtaa rasvattomaan maitoon.
Paastoarvot olis hyvä olla siinä neljän paikkeilla. Mulla oli usein alle ja siitä saattoi tulla sitten huono olo jo. Tai siitä kun sitten syö niin nousee sokeri nopeesti.
VastaaPoista