Täällä ollaan terveitä ja vihdoinkin kumpikin kesälomalla!
Minulla enterorokko meni sitten aika nopeasti ohitse. Toissa viikon keskiviikkonahan alkoi oireet, torstai oli ehkä kamalin päivä. Perjantaina alkoi jo helpottaa enkä tarvinnut edes panadolia, pelkkä puudutegeeli ja kylmäpussit auttoivat. Mies taas sairasti vähän hitaammin - kuumetta pari päivää, näppylät tulivat hitaasti ja niitä oli paljon vähemmän eikä tuntunut yhtä tuskaiselta kuin minä.
Nyt on tosin jälkioireena näppyläkohtien kesiminen käsissä. Todella raivostuttavaa kun kädet on ihan kamalan näköset ja joka ilta kuvittelen että alkaa helpottamaan ja aamulla onkin ilmestynyt pari uutta kesivää kohtaa. Mutta tuo nyt siis on lähinnä kosmeettinen vaiva ja toivottavasti on helpottanut lauantaina kun pitäisi juhlia kukkamekossa ja koroissa. Ja koska kynnet eivät osoita merkkejä irtoamisesta niin saan olla aika tyytyväinen! Ihan kauhea tauti mutta onneksi meni nopeasti ohi.
Sinö kauheana torstaina kun sain diagnoosin suunnittelin että tilaan dopplerin jotta voin tarkistaa että myös matkalainen selviää tästä taudista mutta luovuin ajatuksesta kun mietin miten vaikea se syke oli löytää neuvolassa. Mitään negatiiviseen viittavia oireita ei onneksi ole ja normaaleita raskausoireitakin on tässä ollut joten eiköhän sielläkin ole kaikki hyvin.
Viikonloppuna pääsin vihdoinkin kertomaan isälle. Hänen kommenttinsa oli aika söpö: "Miksei kukaan kertonut minulle?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti