lauantai 3. tammikuuta 2015

Ensi kerralla...

... en varmasti kerro tarkkaa LA:ta kenellekään muulle kun miehelleni. No, siskolleni voisin sillä hän on osannut olla kyselemättä mutta noihin tuleviin isovanhempiin meinaa mennä hermo!

Joko äiti, isä tai anoppi (siis joku kolmesta) kysyy ainakin joka toinen päivä kuulumisia. Tai ei kysy suoraan vaan yrittää kalastella. Hassuinta on että me ollaan äidin kanssa oltu tosi hyviä puhelimessa pälättäjiä mutta nykyään puhelut loppuu lyhyeen kun äidille selviää ettei mitään uutisia ole. Tai sitten sen kuulee mun äänestä että tämä keskustelunaihe ei ole mieleinen.

Itselläkin on aika kärsimätön olo ja ei auta yhtään jakaa sitä jonkun kanssa. Paitsi oman miehen. No, eilen kaupan kassan hyvän viikonlopun toivotukseen meinasin vastata että aion synnyttää tänä viikonloppuna! :D

Eilisen aikana oli kaksi kunnon supistusta, kumpikin tosin puuhatessa jotain, ja tänään menin ostoskeskukseen pyörimään ihan asioille mutta myös tarkoituksena saada aikaan supistuksia (koska  näillä iskiaskivulla ja alapään tuntemuksilla se ei ole enää kovinkaan nautinnollista). Ja sainkin mutta nyt kun ollaan oltu loppupäivä kotosalla niin mahassa on selvästi rauhoittunut. Ja näistä en sitten tosiaankaan kertonut äidille. Olisi vaan innostunut enemmän ja muuttunut vielä kärsimättömämmäksi.

1 kommentti:

  1. Tiedän niin tunteen. Täällä kaikki tutuntututkin laittaa viestiä joko vauva on syntynyt vaikka muuten heistä ei koskaan kuulukaan mitään. Laskettu aikakaan ei oo vielä menny. Tajuttoman ärsyttävää, varsinkaan kun näille ihmisille en oo muutenkaan ensimmäisenä pistämässä viestiä synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista