Sanoja joita inhoan...

Masuasukki, mamma, äityli...

Lisäksi päätin jo kauan ennen raskautumista että en rupea kutsumaan miestäni isäksi ja hänenkin on parempi olla kutsumatta minua äidiksi. Siis sillä tavalla suoraan minulle. Toki lapselle on loogisempaa kutsua minua äidiksi ettei mene raukkaparka sekaisin. Mutta ei niin että mies vaikka huutaisi sohvalta "Äiti, keitäpäs kahvit!". En ole mieheni äiti! Toisaalta omia vanhempiani olen aina kutsunut etunimeltä. Se on meidän perheen hassu tapa jonka isosiskoni tartutti minuun juuri kun olin alkanut sanomaan isä ja äiti.

Anoppini on ruvennut kutsumaan miestäni minulle isäksi esim. tekstiviesteissä joka on hirveän hämäävää kun pitää aina miettiä että puhuuko hän sittenkin omasta miehestään (koska heillä on tapana kutsua toisiaan isäksi ja äidiksi, välillä). Ja viimeksi hän kirjoitti appiukostani ukki/vaari jossa siinäkin jouduin vähän miettimään että kukas se nyt sitten on.

Olen siis varmaan auttamatta tiukkapipo mutta ei voi mitään...

Lisäksi hyvä ystäväni on kutsunut minua pari kertaa juurikin mammaksi joka saa niskakarvani pystyyn. En ole kyllä hänelle voinut asiasta sanoa. Lähinnä pelkään ettei hän ymmärrä tai pahastuu koska eihän hän pahalla sitä tee.

Sanojen lisäksi myös lässyttäminen vauvoille tai vauva-asioissa on mielestäni ihan kamalaa. Toivottavasti joku muistaa huomauttaa jos tähän sorrun. Perhevalmennuksen synnytysvideossakin häiritsi eniten se kun hoitajat lässyttivät tilanteessa. Varsinkin kun se vauva ei ollut vielä edes syntynyt. Mietinkin että, jos synnytyssuunnitelman tekisin, niin ensimmäiseksi kirjaisin sinne että haluan kaikki lässyttävät hoitajat ja kätilöt vaihdettavaksi välittömästi.