Toinen kokoarvioultra

Maanantaina kävin äitiyspoliklinikalla toisessa kokoarvioultrassa. Ja taas olin vähän huolissani siitä että kaikki ajalla 18.-26.12. mittaamani päivällistä edeltävät sokeriarvot olivat koholla (5.7, 5.9 ja 5.6). Oli siellä yksi lounaan jälkeinenkin arvo kohollaan. Mutta enemmän kuin mahdollinen insuliinimääräys pelotti niin kutkutti nähdä minkä kokoinen se sikö on ja mitä sille kuuluu.

Lääkäri oli aika erikoinen tapaus. Aloitti vastaanoton sanelemalla sanelulaitteeseen tietoni ja jatkoi samaa koko vastaanoton ajan. Eli siis kysyi minulta jotain ja saneli sen heti koneeseen... ei ehkä tullut ihan läsnäoleva olo. Tai että oltaisiin käyty dialogia jossa voi kysyä milloin vaan mitä vain lääkäriltä. Tämän lisäksi ei kirjoittanut yhtään mitään äitiyskorttiin eli tämä käynti jäi nyt merkitsemättä kokonaan sinne! Myöskään Omakannasta ei löydy yhtään mitään. Käynti siis näkyy siellä mutta on täysin tyhjä. Just.

No, lääkäri kuitenkin halusi tehdä sisätutkimuksen ja ultran eli hyvä että ne edes tuli tehtyä. Sanoi että sikiö on laskeutunut ja lähes kiinnittynyt ja kohdunkaulaa on jäljellä 1 cm. Eli se on siis lyhentynyt n. 1.5-2 cm!

Ultratessa sikiö aktiivinen, harjoitteli nielemistä, näytti siltä kuin pitääkin. 

Kokoarvioksi saatiin 3.1 kg eli kun viimeksi oltiin keskikäyrän yläpuolella niin nyt mennään aavistus sen alla. Ei siis sikiön koon takia mitään syytä aloittaa insuliineja tai olla huolissaan sokeriarvojen ylityksistä. Vähän tietysti jännittää kun kyseessä on vain kokoarvio mutta ei se kyllä tunnu mitenkään valtavalta. Toisaalta, mistäs sitä ensisynnyttäjä tietäisi. 

Seuraava äitipolikäynti pitäisi sitten varata 14.1. jos ei ole vieläkään halunnut tulla itsekseen maailmaan.

Olen muuten kysellyt veikkauksia syntymäpäivästä. Äitini veikkasi 3.1, mies haluaisi vauvan syntyvän 10.1. (meidän kihlajaispäivä) ja minulle kelpaisi 7.1. Tosin kun ultran jälkeen käväistiin keskustassa ja vain muutamassa kaupassa (aikaa meni tosin yhteensä n. 3 tuntia) niin iskiaspakara kyllä vihoitteli tosi pahasti kotimatkalla ja koko loppu päivän. Eli saa tulla vaikka heti!

Sur-rur-rur

Vessaan ei mahdu (eikä oikein muuallekaan) hoitopöytää joten pesukone saa toimia meidän vaipanvaihtopisteenä. Aika nopeasti viime keväänä keksin miten vaipat ja kaikki muut hoitotuotteet säilytetään mutta toteutus antoi odottaa itseään pitkälle syksyyn (tai talveen). 

Todella hyvät ohjeet löytyvät The Graphics Fairyn blogista. Oikeastaan ainoa muutos mikä tehtiin oli koukuille reiät yläreunaan jotta saatiin koko 46 cm kaapin seinätilaa taskujen käyttöön. Paljon keskustelua aiheutti se minkä kokoisia nuo alataskut saisivat olla - mies oli sitä mieltä että neljä vaippaa vaippataskuun riittää ja kuka tahansa muu, joka on viettänyt aikaa pienten lasten vaippoja vaihdellen voisi olla sitä mieltä että neljä on aivan liian vähän... Onneksi sain sentään ainakin 8 vastasyntyneen vaippaa sullottua taskuun. 

Toisessa taskurivissä on sitten rasvat ja muut. Ylimmät taskut ovat ainakin toistaiseksi vielä tyhjiä. Niin ja alhaalla on siis kaksi taskua ja ylemmissä riveissä kolme per rivi. Luulisi tilan riittävän.

Kaikista ensimmäisenä valmistui tuo pinnasängyn reunapehmuste. Siihen taas katsoin ohjeen Viva la Henni-blogista (mitään en osaisi ommella jos blogeja ei olisi...). Tätä ohjetta muokattiin rajummin. Satiininauhaiset kiinnitysnarut on ommeltu kahdeksi lenkiksi jo valmiiksi (Henni teki yhtenä pitkänä lenkkinä). Lisäksi kuten kolmannesta kuvasta ehkä näkyy niin toinen kulma on auki (siinä on nepparikiinnitys) jotta pehmusteen saa sivuun siltä reunalta yöaikaan kun vauva nukkuu meidän sängyn vieressä ja laita on alhaalla/poissa.

Vielä ei olla tosiaan testailtu pinnasänkyä makuuhuoneessa ja hiottu nukkumisjärjestelyjä loppuun asti, nämä kuvat ovat toisesta makuuhuoneesta - vauvan huoneesta - jossa pinnasänky vielä toistaiseksi on.

Viimeisin, tänä aamuna valmistunut, ompeluprojekti onkin tuo päiväpeitto johon olen ihan supertyytyväinen. Hommahan lähti siitä että tein köllöttelypeiton vauvalle seitsemästä eri kankaasta; elämäni ensimmäisen tilkkupeiton. Se oli aika haastavaa (onneksi myös tilkkutöihin löytyy netistä superhyviä ohjeita, mm. täältä) mutta kaikista virheistä huolimatta olin siihen niin tyytyväinen, että rupesin heti kehittelemään päiväpeitto-ajatusta. Sitten kun vielä löysin kangaskaupasta tuon pöllökankaan, joka sopi niin hyvin tuohon toiseen käsityömessuilta löytyneeseen, niin homma oli aika lailla sinetöity. 

En sitten halunnut tasaneliöitä tähänkin ja juuri siitä syystä homma vaan seisoi ja seisoi. Yksin en olisi selvinnyt kaikesta matemaattisesta ja muusta (leikkaamisesta noin yleensä ja varsinkin nyt olohuoneen lattialla istuen) joten lopulta päätin että nämä joulun välipäivät kun mies on kotona henkisenä tukena ovat parhaat projektin toteuttamiseen. Ja 2,5 päivää siihen sitten menikin... Mutta hyvä että tein kaksi tilkkutyötä suht peräkkäin niin tässä pystyin jo oppimaan kaikista köllöttelypeiton virheistä.

Vauvalle sanoin että vasta sunnuntai-iltana saa syntyä kun peitto on valmis. Luulin nimittäin että ompelut olivat tässä mutta sitten kävi niin että esittelin miehelle vaunuverhon kuvia ja hän sanoi että sellaisen voisi tehdä itsekin. Ja sitten tämä kettu-verho muuttui kummankin suosikiksi. Eli ei se nyt ehkä ollutkaan vielä tässä. Jos vaikka pääsisi huomenna tai ylihuomenna kangaskauppaan niin sitten olisi edes kankaat valmiina vaikka tulisikin lähtö. 

Tässä vielä kuvia köllöttelypeitosta kun sekin tuli mainittua:

No nyt on pinkkiä!

Saatiin eilen "joululahja" kiltisti joulun päivät mahassa pysyneelle vauvalle. Kaverini toi nimittäin vihdoinkin meille kierrätysvaunut, rintapumpun ja säkillisen vaatteita. Samalla vaatevarasto räjähti totaalisen pinkiksi/punaiseksi. Olin luullut että meillä oli jo aika tyttömäinen tuo varasto mutta näihin kun vertaa niin oli tullut vedettyä kuitenkin aika neutraalia linjaa.

Onneksi maanantaina on se toinen kokoarvioultra niin voi taas kerran kysyä kumpi sieltä on tulossa!

Vaunuiksi siis saatiin Teutonian Prestige vaunut vuodelta 2007. Koska pyörät ovat alkuperäiset niin ne menevät vaihtoon, samoin kuin sadesuoja mutta muuten olen todella tyytyväinen niihin. Ja halvalla lähti.  Jos nyt kävisi niin että nuo eivät olekaan yhtään hyvät (kaverilla on auto, me aiotaan pysyä joukkoliikenteen käyttäjinä, joten tarpeet saattavat olla vähän erilaiset) niin sitten täytyy ostaa uudet mutta en ihan usko siihen. Plus, eihän me tiedetä "paremmista"!

Muuten vauva ei onneksi saanut vielä joululahjoja. Vähän pelkäsin että isä tai isän puoliso saattaisi ostaa jotain kun laskettu aikani on näin lähellä joulua mutta onneksi ei. Minä sain mieheltä uuden pokkarikameran kun vanhani ei mielestäni enää ottanut kovinkaan hyviä kuvia (mitä lie pölyä kerännyt sisustaansa tai naarmuuntunut tai ihan vaan kulunut). Ainakin yllä olevien kuvien laatuun näin aamulla sähkövalossa olen erittäin tyytyväinen. Samoin jouluaattona otettuihin kuviin.

Vauva ei siis onneksi syntynyt jouluaattona eikä -päivänäkään. Pidensin nyt vielä arestia sunnuntaille jotta ehtisin vihdoinkin ommella sen päiväpeiton pinnasänkyyn. Mutta muuten täällä ollaan valmiita. Vaippoja ei olla tosin vielä ostettu mutta ensi viikolla meinasin nekin käydä hakemassa.

Tämän vuoden viimeinen neuvola

Jonne taapersin kipeän pakaran kanssa sen 1.5 km johon en viime viikolla kyennyt (hakemaan influenssapiikkiä) vaan hyppäsin bussiin. En olisi nytkään päässyt ellen olisi ottanut aamulla herättyäni panadolia ja ollut mies mukana. Ja paluumatkan kuljin bussilla.

Virtsassa oli proteiinia yhden plussan verran, joten nyt mietityttää hiipiikö se raskausmyrkytys kuitenkin. Sain mukaani testitikkuja ja yhä th oli sitä mieltä että ei tässä nyt yhdestä plussasta ei kannata vielä huolestua mutta kahdesta vissiin kyllä. Jäi epäselväksi mitä teen jos nyt joku aamu näyttää kahta. No, toisaalta koska terveysasema menee huomisen jälkeen kiinni niin aika selkeäähän tuo on: soitan Kättärin päivystykseen. Ja tietysti muita oireita pitää tarkkailla. Näköhäiriöt olisi tosin helpompi huomata jos nukkuisi öisin ja valvoisi päivisin...

Vauvalle tosin on annettu syntymäkielto kolmeksi seuraavaksi päiväksi. Jos ei tähän mennessä ole tullut niin antakoot minun nauttia joulusta ilman supistuksia, sairaalasänkyä ja ruokalan jouluherkkuja.

Eikä ilmeisesti ole kiinnittynyt vielä kun pää löytyi samasta paikasta alhaalta kuin viimeksikin - ei siis ole piilossa lantiomaljan (keksinköhän tämän sanan ihan itse?) sisällä vielä. Sf mitta oli 35 eli aika yläkäyrällä kuljetaan (onneksi ensi maanantaina on toinen kokoarvioultra). Verenpaine oli 119/91, hemoglobiini 151 ja sikiön syke se vakio 150. Hemoglobiinin otti opiskelija ja onnistui pistämään sellaiseen kohtaan että sitä verta vain valui ja valui. Ironista kun kotona sokereita mitatessa täytyy joskus piikittää neljäkin sormea että saa näytteen verran.

Oma olo on ihan OK. Vähän jännittää että koska täällä alkaa tapahtumaan ja vähän pännii ettei varmaan kannata ensi viikolla haaveilla kaupungilla pyörähtämisestä (iskiaskivun takia). Alennusmyyntejä olisi ollut kiva ihan vähän katsella ja Starbucksissa olisi voinut juodan sen "viimeisen" kahvin.

Varattiin sitten seuraava neuvola 7.1. ja jopa kotikäynti 13.1, jonka voi vaihtaa normaaliksi neuvolaksi jos en olekaan vielä synnyttänyt. Aika hassua että nyt on jo sovittu kotikäynti ja minulla on kuitenkin puoliksi sellainen olo että ei tässä vielä mitään tule tapahtumaan pitkään aikaan. Ehkä pitäisi kiinnittää aamukampa johonkin...

Syntymäilmoitus

Olisin niin halunnut tulla purkautumaan iskiaskivusta ja siitä kuinka olohuoneen sohva (lähinnä sen nurkassa lorviminen) pännii ja kuinka en keskiviikkona psytynyt kävelemään edes 1.5 km matkaa mutta ehkä en kuitenkaan jatka valituslinjalla kahta peräkkäistä postausta. Minä päivänä tahansa meillä on oma ihana vauva täällä ja oletettavasti minun oireet alkavat siitä helpottamaan.

Joten voinkin sen sijaan miettiä elämää synnytyksen jälkeen. Epäilen että aivan kaikki omat sukulaiseni eivät vieläkään tiedä asiasta mitään ja toiset miehen sukulaisista ovat taas eläneet mukana kesästä asti - miehen kummipojan perhe jopa hinkuisi kovasti kummipojasta kummia meidän lapselle. Tilannehan kuitenkin on se ettei meidän vauvaa tulla kastamaan eikä hänelle valita kummeja. Nimiäisiäkin vietetään ihan vaan perheiden kesken. Joka sekin on 15 henkilöä plus päivänsankari meidän pienessä kolmiossa!

Aloinkin tällä viikolla miettimään että olisi kiva lähettää jonkinlainen "tiedote" sitten tammikuussa niille sukulaisille. Löysinkin yhden (!) suomalaisen yrityksen joka tekee syntymäilmoituskortteja. Toki Ifolorilta ja muilta kuvafirmoiltakin saa vauvoihin liittyviä kortteja mutta niihin pitäisi itse kirjoittaa syntymätiedot taakse. Joten Papperyn valmiiksi painetut kortit miellyttävät laiskaa enemmän.

Näistä tuo alimmainen on eniten mieleeni. Samaa korttia voisi sitten käyttää nimiäiskutsukorttina kaikille niin 15 perheenjäsenelle jotka nimiäisiin kutsutaan.

Mutta onkohan ihan tyhmää lähetellä tällainen tiedotuskortti niille kaikille muille? Ja tulkitaanko tämä lahjojen kerjäämiseksi? Lähinnä siis haluaisin vähän henkilökohtaisemman viestin kun pelkän FB-tiedotuksen. Varsinkin kun FB:stä sen pääsisi lukemaan tasan kaikki serkkuni eli kummankin puolen tädit ja sedät jäisivät ilman tietoa. Ainakin siis aluksi. Kyllähän se puskaradio toimii ja epäilen että se on nytkin toiminut paremmin kuin edes tiedän.

21 päivää jäljellä

Vaikka eihän sitä lukumäärää oikeasti tiedä. Voi olla mitä tahansa 1 ja 35 väliltä.

Raskaus on alkanut oikeasti tuntumaan raskaalta. Lauantaista asti olen nyt sitten mittaillut päivittäin sekä sokereita että verenpainetta. Perjantaina nimittäin kävin toteamassa terveysaseman ite-pisteen mittarin mansetin aivan liian pieneksi minulle (sain järkyttävän 133/103 tuloksen) mutta onneksi tutulta löytyi lainaan liikenevä laite. Samanlaisia lukemia ei ole tullut mutta alapaine pyörii kuitenkin 86-93 välillä. Terveydenhoitajalta sain ohjeeksi ilmoitella vasta jos se on toistuvasti yli 100 tai jos muita raskausmyrkytyksen oireita ilmenee.

Sokereista sain taas diabeteshoitajalta ohjeeksi että satunnaiset (minun tapauksessa n. kerran viikossa) ylitykset eivät haittaa ja voin taas 2-3 viikon päästä lähetellä sähköpostia ja kertoa mitä kuuluu. 3 viikon päästä eilisestä on 5.1. Mahdankohan olla enää raskaana silloin? Ainakin joulu (ja herkuttelut) ovat tulleet ja menneet. En nyt myönnä että suunnittelisin viittaavani kintaalla sokeriarvoille jouluna mutta...

Alan olla aika täynnä kaikenlaista mittaamista vaikka tiedän että se on vain meidän molempien parhaaksi.

Toisaalta kun oireena on supistelut, vasen käsi rannetuessa, eilen sekä toissapäivänä ilona ollut hirveä iskias(?)kipu oikeassa pakarassa ja äidin kehotus lepäillä ja lopettaa ainakin kaupoissa juokseminen niin mitäpä muuta tekemistä tässä olisi kuin kaikenlainen mittailu? 

Tehtävänä on toki vauvaneuleiden viimeistely, reunapehmusteen kiinnitys, se kangaslokerikko vessaan ja pinnasängyn päiväpeitto. Reunapehmuste tuli valmiiksi viikonloppuna ja kangaslokerikkokin alkaa olla hyvällä mallilla. Päiväpeiton toivon saavani edes jollekin asteelle ensi viikonloppuna. Sitten olisi sohvan kulmallinen pienen pieniä villasukkia odottamassa päättelyä. Lupaan kuvia heti kun päiväpeittokin on valmis.

Bloggaaminen synnytyksen jälkeen

Olen pitänyt elämässäni useampaakin blogia. Julkisia ja salanimellä kirjoitettuja (niin kuin tämä blogi). Luen mielelläni muiden vauva-aiheisia blogeja mutta en haluaisi pitää itse sellaista julkisesti koska mielestäni on OK kirjoittaa itsestään mutta ei sellaisesta joka ei vielä edes tajua olevansa netissä. 

Toisaalta olen vähän pahoillani siitä että olen halunnut muuttaa lähelle omaa perhettäni jolloin mieheni vanhemmat asuvat tosiaan sen 300 km päässä ja jäävät auttamatta etäisovanhemmiksi (tosin ei ole tullut, eikä varmaan tulekaan, sellaista tilannetta että meille kummallekin löytyisi samaan aikaan töitä anoppilan läheltä). Anoppini mainitsikin viime reissulla toiveen että vauvan tultua alkaisimme esim. skypettää. Minä en hirveästi syty videopuheluille (ja oikeastaan olen aika huono puhelimessa puhujakin kaikkien muiden paitsi oman äitini kanssa). Lapsen voisin mielelläni istuttaa skypen eteen jokeltamaan ja myöhemmin puhumaan mutta ei taida onnistua ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen tai vuoteen.

Onneksi näin äitiyslomalla on aikaa pohtia asioita ja tajusin että suljettu blogi olisi ihanteellinen ratkaisu. Ei tarvitsisi piilottaa lapsen naamaa eikä tarvitsisi myöskään oikolukea tekstejä hulluna. Toisaalta isovanhemmat varmaan olisivat iloisia vaikka sinne kiireessä lätkäisisi vain muutaman kuvan tai videon joku kerta eikä siis aina keksisi hienoa juonta ja paljon tekstiä. Ja saisivat kokea olevansa jotenkin mukana seuraamassa vaikka ei nähtäisikään kovin usein. Ja blogia voisi lukea myös omat vanhempani ja kaikki asiasta kiinnostuneet jotka oikeasti tunnemme ja jotka hyväksyisimme itse lukijoiksi.

Eli minun kohdallani bloggaaminen varmasti jatkuu synnytyksen jälkeen mutta eri osoitteessa ja salaa. Tänne toki kirjoitan niin kauan kunnes vauva syntyy ja synnytystarinankin vielä mutta sitten on aika siirtyä muualle. Voihan toki myös olla että palaan tänne muutaman vuoden päästä jos tarkoituksena on saada lisää lapsia.

Koska yhteys molemmin puolin on minulle todella tärkeä ja tiedän jo itse että omasta historiastani on paljon hävinnyt kun en kysellyt omilta isovanhemmilta tarpeeksi niin ostin tällaiset kirjat tällä viikolla. Tarkoitus on siis että isovanhemmat ne täyttävät (minun puolelle olisi siis oikeastaan pitänyt ostaa kaksi kirjaa mutta yhdellä nyt mennään) ja antavat takaisin vaikka 2-vuotissynttäreillä. Tai heti kun ovat täyttäneet valmiiksi. Sitten vähän isompana lapsemme voi lukea kummankin suvunsa historiaa mummojen kertomana. Tai jos ei lue niin minä voin lukea ja säilyttää kirjoja tallessa siihen asti että alkaa kiinnostamaan.

Kirjakaupassa taisi olla kolmenkin firman vastaavat kirjat mutta tämä oli näistä se jossa kyseltiin vähiten isovanhempien suhteesta (koska omanihan ovat eronneet) ja eniten kaikkia kivoja nippelijuttuja kuten perheen ruokaohjeita ja mm. mitä elektroniikkaa isovanhemman lapsuudenkodissa oli joka lienee todella omituinen kysymys meidän lapsemme mielestä.

Viimeinen lääkärineuvola

Tai tässä uskossa ainakin olen. Viimeksi kun oltiin terveydenhoitajalla marraskuun alussa niin varattiin tämä lääkärineuvola ja terveydenhoitajalle seuraava aika jouluviikolle. Kysyin sitten että koska siitä seuraava aika on ja vastaukseksi sain laskettuna päivänä. Yllätyin todella koska olin ollut siinä uskossa että loppuraskaudessa neuvolassa joutuu käymään kerran viikossa. Mutta ei näköjään sitten. Kätevästi Helsingin kaupunki on myös uudistanut nettisivujaan enkä löytänyt neuvoloiden sivulta enää taulukkoa raskausajanseurannasta (millä viikolla pitäisi olla terveydenhoitaja- ja millä lääkäriaika). Ei sitten jos eivät halua nähdä minua enää.

On muuten ollut joka kerta eri lääkäri johtuen siitä että olemme halunneet aamuaikoja jotta mieskin pääsee mukaan. Ja sitten on joka kerta ollut sellainen olo että mies on siellä ihan turha ja lääkäri lähinnä lopuksi muodollisuutena kysyy onko miehellä kysyttävää. Miedän terveydenhoitaja on minusta ottanut hienosti miehenkin huomioon käyneillä ja jututtanut. No on se kyllä ollut ihan hyvä että mies on ollut mukana kun aina ne on yhtä hämmentäviä ne käynnit.

Eilen verenpaineen mittaus meni taas ihan samalla kaavalla kuin aiemminkin. Kaksi ensimmäistä kertaa digitaalinen Omronin mittari näytti erroria ja sanoin sitten että terveydenhoitaja ottaa minulta tuolla vanhalla käsipumppulaitteella koska epäilee että olkavarteni on liian paksu ja siksi digitaalinen mittaus ei onnistu. Lääkäri sitten otti käsipumpun esiin mutta päätti yrittää vielä kerran. Tulokseksi tuli 116/93. En tajunnut sitten pyytää tarkastusmittausta käsipumppulaitteella (viimeksi terveydenhoitaja sai lukemaksi digitaalisella 123/96 ja käsipumpulla 106/82). 

Eli aika korkea lukema jäi äitiyskorttiin ja sain taas tiukan käskyn ostaa verenpainemittari ja mittailla kotona. Saman käskynhän sain edelliseltä lääkäriltä kesällä kun lukema oli 117/87. Yritin sitten kysyä että voisinko käydä vaan avoimessa neuvolassa torstaisin mittailemassa johon lääkäri vastasi että heti pitää ilmoittaa jos alapaine on yli 90. Jäi kyllä epäselväksi että mihin... neuvolaan vai äitiyspolille?

Myöskään en saanut mitään ohjeita esimerkiksi ottaa rauhallisemmin tai lepäillä (ehkä näytin sitten niin rauhalliselta). Tai vaikka vähentää suolaa. Myöskään raskausmyrkytystä ei mainittu (minultahan puuttuu ne muut oireet vaikka ei niitä kyllä kyseltykään). Eikä turvotukseenkaan laitettu plussaa vaikka taisin mainita siitä heti alkuun (aika lievää tosin).

Joten lähdinkin sitten heti neuvolan jälkeen jouluostoksille kauppakeskukseen pyörimään. Mutta en ostanut mittaria. Otan kyllä verenpaineen vakavasti mutta kun se vaihdellut raskauden ajan välillä 68-93 eikä noussut mitenkään systemaattisesti niin en osaa olla siitä kovin huolissani. Avoimen neuvolan lisäksi verenpaineen voi käydä mittaamassa vaikka joka päivä ite-pisteellä terveysasemalla joten ajattelin että käyn ensi viikolla alkuviikosta ja loppuviikosta näin tekemässä. Ja sitten onkin jo jouluviikko.

Sisätutkimuksen jälkeen lääkäri totesi vaan että kaikki hyvin ja minun piti itse kysyä että onko kohdunsuu auennut enemmän. Raivotarjonnassa oli yhä mutta ei kovin alhaalla. Että sellaista. Ota tästä kaikesta nyt selvää. Eilinen shoppailu kyllä aiheutti supisteluja ja oli aika väsyttävää joten tänään meinasin lepäillä kotosalla. Joulukortit pitää kirjoittaa ja vähän voisi siivoilla mutta onneksi tuon jälkimmäisen ehtii huomennakin.

These are a few of my favourite things...

Onneksi vielä ei ole tullut fiksauduttua johonkin tiettyyn vauvanvaatemerkkiin tai tekstiileihin (tähän asti kaikki on tehty itse: reunapehmuste, köllöttelypeitto, pussilakanat ja seuraavaksi se taskukko joka tuolta listaltakin löytyy). Vaatteista kelpaa niin H&M kuin kalliimmatkin kunhan ne on kivan näköisiä. Voi tietysti olla että käytössä huomaa jonkun firman tekevän kätevämpiä vaatteita kuin joku toinen (järkevämpi sulkemismekanimsi, isompi kaula-aukko, omalle jälkeläiselle sopivampi koko).

Sen sjaan "oheistavaroista" olen löytänyt useammankin lempparin. Ja voi ei, ne eivät ole niitä halvimpia.

3Sproutsin säilytyskorit ovat ihania. Meille kotiutui monen päivän mietinnän (ja varastontäydennyksen odottelun) jälkeen tuo iso kettukori. Ja se on kyllä ihan todella tilava. Olen saanut leluja sekä siskolta että äidiltä ja vasta on n. 1/4 tilasta viety. Muita vahvoja kandidaatteja olivat orava ja pöllö. Mutta ne voikin ostaa sitten kun lapsi ja koti on isompi ja leluja vaan tulee ja tulee.

Ihan ehdoton lempilelumerkki on Skiphop. Voisin ostaa niiltä kaikki pöllöaiheiset asiat ja aika monta muutakin. Vielä en ole yhtäkään hankkinut ja onneksi en ole viime aikoina törmännyt näihin kuin nettikaupoissa. Kahden paketin raahaaminen bussilla 4 km päässä sijaitsevasta lähipostista sai päättämään että jatkossa (niin kauan kuin olen raskaana/vauva on vielä pieni) niin ostokset hoidetaan kivijalkamyymälöissä kantoavun kanssa.

Tosin Skiphopin hoitolaukku tuli kyllä tilattua.

Sophie-kirahvi on pakko saada! Vielä en ole sitä ostanut koska sen voisi joku muukin hankkia vaikka nimiäislahjaksi. Lisäksi viikonloppuna tuli surffailtua Englannin Sophie-verkkokaupassa ja todettua että voisin hankkia myös Sophie-kylpylelun, Sophie-kirjan, Sophie-vaunulelun, Sophie-helistimen...

Pumpkin tekee myös ihania juttuja lastenhuoneeseen ja leluina. Näissä alkaa näkyä selvä kaava: pöllöt ja vaalean haaleat vihreät sävyt. Pöytälamppu meiltä vauvanhuoneesta puuttuu. Se on ollut hankintalistalla jo kauan sillä on se vierashuonekin jossa on vain kattolamppu aika tylsä... Saisikohan miehen lämmiteltyä tälle?

Tähän listaanhan inspiroi anoppini joka on jo useamman kerran vihjannut että voitaisiin miettiä mitä meiltä puuttuu ja mitä tammikuussa voisi ostaa varpajais/nimiäislahjoina. Minusta vaan tuntuu vähän asioiden kerjäämiseltä ruveta kertomaan tarkkaa listaa tyyliin korvalämpömittari, huppupyyhe, Sophie-kirahvi. Sitten taas jos kertoisi vaan näiden lempifirmojen nimet (koska lähestulkoon kaikki tavarat mitä Pumpkinilla, Skiphopilla ja Sophiella on kelpaisi) niin ongelmaksi tulee mistä pienellä paikkakunnalla asuva ne saisi...

Todellinen first wold problem. Onneksi oma äiti tarjosi helpon ratkaisun: jos (tai siis kun) vielä kysyy niin ajattelin pyytää vauvakirjan. Nyt pitäisi sitten vaan päättää että mikä se kivoin on...

Äitiyslomalla - eli aikaa mennä ja touhottaa

Minun tapauksessani äitiysvapaa on kyllä osuvampi termi kun äitiysloma. Ainakaan en ole osannut vielä lomailla rauhoittumisen ja rentoutumisen merkeissä. Viikonloppuna totesin että alkaa olla 4 ohjelmallista päivää arkena vähän liian paljon ja sitten katsoin tämän viikon kalenteriin... No, onneksi tällä viikolla on tiedossa jalkahoitoa, kampaajaa ja kaverien tapaamista kotioloissa joten luulisi sen olevan kevyempää kuin kaupoissa kiertely ja Kätilöopistolla ramppaaminen.

Perjantaina käytiin siis tutustumassa Kätilöopistoon. Oli kyllä hyödyllisin perhevalmennuksen kerta ja erityisesti oli mukava nähdä synnytyssali. Tai siis -huone. Itsellä tosiaan sanasta synnytyssali tuli perjantaihin asti aivan erilaiset mielikuvat. Lisäksi tästä kätilöstä ei saanut sellaista mielikuvaa että hän olisi täysin vastaan epiduraalia. Itse tosin luin aiheesta vähän ennakkoon kun ei näköjään ollut sitten käsitystä mikä se epiduraalikaan on ja nyt en olekaan enää yhtään varma haluaisinko sitä sittenkään. (Lähinnä siis luulin että se on kertapiikki eikä kanyyli mutta se ei juurikaan liity siihen miksi en sitä haluaisi vaan ne sivuoireet)

Sikiö on ollut aika aktiivinen mahassa. Huono puoli on se että vähiten se on aktiivinen klo 20 illalla kun minä havahdun kaikesta touhuamisesta tunnustelemaan onko siellä liikuttu ollenkaan viimeisten tuntien aikana. Eilenkin jouduin juomaan lasin mehua ja lojumaan sohvalla kuulostelemassa ja vastaukseksi tuli kolme vaimeaa liikettä. Sitten tunnin-kahden päästä liikkeet näki jo mahan ulkopuolellekin. No, toivottavasti jatkossa muistan että klo 20 on torkkuaika.

Joulu on lähellä ja samoin synnytys. Vähän jännittää että kumpi tapahtuu ensin. Mielelläni en synnyttäisi jouluna enkä uutena vuotena vaan oikeasti siellä tammikuun puolella mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tosin viikonloppuna pesin pesuhuoneen lattian harjalla eikä moinenkaan uurastus aiheuttanut mitään tuntemuksia. Lähinnä ongelma on nykyään väsymys ja väsyminen. Selkäkipukin on ollut aika lailla hallinnassa viimeiset pari viikkoa ja uskon että nyt kun työt loppuivat niin ei se pahaksi äidykään.

Sokerit ovat pysyneet myös aika hyvin hallinnassa. Yksi ylitys on tullut per viikko nyt kun mittailen uusilla ohjeilla ja nekin aika selvästi liittyvät siihen että olen tehnyt huonoja ruokavalintoja. Tältä kannalta voisin jo synnyttää kun vähän joskus harmittaa että pitää olla niin tarkkana syömisten kanssa. Toisaalta, ne ovat oikeasti olleet huonoja valintoja eikä niitä ilman raskausdiabetestäkään kannattaisi syödä (Subwayn patonki iltaruoaksi ja karkkipussi leffaherkkuna).