Bloggaaminen synnytyksen jälkeen

Olen pitänyt elämässäni useampaakin blogia. Julkisia ja salanimellä kirjoitettuja (niin kuin tämä blogi). Luen mielelläni muiden vauva-aiheisia blogeja mutta en haluaisi pitää itse sellaista julkisesti koska mielestäni on OK kirjoittaa itsestään mutta ei sellaisesta joka ei vielä edes tajua olevansa netissä. 

Toisaalta olen vähän pahoillani siitä että olen halunnut muuttaa lähelle omaa perhettäni jolloin mieheni vanhemmat asuvat tosiaan sen 300 km päässä ja jäävät auttamatta etäisovanhemmiksi (tosin ei ole tullut, eikä varmaan tulekaan, sellaista tilannetta että meille kummallekin löytyisi samaan aikaan töitä anoppilan läheltä). Anoppini mainitsikin viime reissulla toiveen että vauvan tultua alkaisimme esim. skypettää. Minä en hirveästi syty videopuheluille (ja oikeastaan olen aika huono puhelimessa puhujakin kaikkien muiden paitsi oman äitini kanssa). Lapsen voisin mielelläni istuttaa skypen eteen jokeltamaan ja myöhemmin puhumaan mutta ei taida onnistua ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen tai vuoteen.

Onneksi näin äitiyslomalla on aikaa pohtia asioita ja tajusin että suljettu blogi olisi ihanteellinen ratkaisu. Ei tarvitsisi piilottaa lapsen naamaa eikä tarvitsisi myöskään oikolukea tekstejä hulluna. Toisaalta isovanhemmat varmaan olisivat iloisia vaikka sinne kiireessä lätkäisisi vain muutaman kuvan tai videon joku kerta eikä siis aina keksisi hienoa juonta ja paljon tekstiä. Ja saisivat kokea olevansa jotenkin mukana seuraamassa vaikka ei nähtäisikään kovin usein. Ja blogia voisi lukea myös omat vanhempani ja kaikki asiasta kiinnostuneet jotka oikeasti tunnemme ja jotka hyväksyisimme itse lukijoiksi.

Eli minun kohdallani bloggaaminen varmasti jatkuu synnytyksen jälkeen mutta eri osoitteessa ja salaa. Tänne toki kirjoitan niin kauan kunnes vauva syntyy ja synnytystarinankin vielä mutta sitten on aika siirtyä muualle. Voihan toki myös olla että palaan tänne muutaman vuoden päästä jos tarkoituksena on saada lisää lapsia.

Koska yhteys molemmin puolin on minulle todella tärkeä ja tiedän jo itse että omasta historiastani on paljon hävinnyt kun en kysellyt omilta isovanhemmilta tarpeeksi niin ostin tällaiset kirjat tällä viikolla. Tarkoitus on siis että isovanhemmat ne täyttävät (minun puolelle olisi siis oikeastaan pitänyt ostaa kaksi kirjaa mutta yhdellä nyt mennään) ja antavat takaisin vaikka 2-vuotissynttäreillä. Tai heti kun ovat täyttäneet valmiiksi. Sitten vähän isompana lapsemme voi lukea kummankin suvunsa historiaa mummojen kertomana. Tai jos ei lue niin minä voin lukea ja säilyttää kirjoja tallessa siihen asti että alkaa kiinnostamaan.

Kirjakaupassa taisi olla kolmenkin firman vastaavat kirjat mutta tämä oli näistä se jossa kyseltiin vähiten isovanhempien suhteesta (koska omanihan ovat eronneet) ja eniten kaikkia kivoja nippelijuttuja kuten perheen ruokaohjeita ja mm. mitä elektroniikkaa isovanhemman lapsuudenkodissa oli joka lienee todella omituinen kysymys meidän lapsemme mielestä.