Sur-rur-rur

Vessaan ei mahdu (eikä oikein muuallekaan) hoitopöytää joten pesukone saa toimia meidän vaipanvaihtopisteenä. Aika nopeasti viime keväänä keksin miten vaipat ja kaikki muut hoitotuotteet säilytetään mutta toteutus antoi odottaa itseään pitkälle syksyyn (tai talveen). 

Todella hyvät ohjeet löytyvät The Graphics Fairyn blogista. Oikeastaan ainoa muutos mikä tehtiin oli koukuille reiät yläreunaan jotta saatiin koko 46 cm kaapin seinätilaa taskujen käyttöön. Paljon keskustelua aiheutti se minkä kokoisia nuo alataskut saisivat olla - mies oli sitä mieltä että neljä vaippaa vaippataskuun riittää ja kuka tahansa muu, joka on viettänyt aikaa pienten lasten vaippoja vaihdellen voisi olla sitä mieltä että neljä on aivan liian vähän... Onneksi sain sentään ainakin 8 vastasyntyneen vaippaa sullottua taskuun. 

Toisessa taskurivissä on sitten rasvat ja muut. Ylimmät taskut ovat ainakin toistaiseksi vielä tyhjiä. Niin ja alhaalla on siis kaksi taskua ja ylemmissä riveissä kolme per rivi. Luulisi tilan riittävän.

Kaikista ensimmäisenä valmistui tuo pinnasängyn reunapehmuste. Siihen taas katsoin ohjeen Viva la Henni-blogista (mitään en osaisi ommella jos blogeja ei olisi...). Tätä ohjetta muokattiin rajummin. Satiininauhaiset kiinnitysnarut on ommeltu kahdeksi lenkiksi jo valmiiksi (Henni teki yhtenä pitkänä lenkkinä). Lisäksi kuten kolmannesta kuvasta ehkä näkyy niin toinen kulma on auki (siinä on nepparikiinnitys) jotta pehmusteen saa sivuun siltä reunalta yöaikaan kun vauva nukkuu meidän sängyn vieressä ja laita on alhaalla/poissa.

Vielä ei olla tosiaan testailtu pinnasänkyä makuuhuoneessa ja hiottu nukkumisjärjestelyjä loppuun asti, nämä kuvat ovat toisesta makuuhuoneesta - vauvan huoneesta - jossa pinnasänky vielä toistaiseksi on.

Viimeisin, tänä aamuna valmistunut, ompeluprojekti onkin tuo päiväpeitto johon olen ihan supertyytyväinen. Hommahan lähti siitä että tein köllöttelypeiton vauvalle seitsemästä eri kankaasta; elämäni ensimmäisen tilkkupeiton. Se oli aika haastavaa (onneksi myös tilkkutöihin löytyy netistä superhyviä ohjeita, mm. täältä) mutta kaikista virheistä huolimatta olin siihen niin tyytyväinen, että rupesin heti kehittelemään päiväpeitto-ajatusta. Sitten kun vielä löysin kangaskaupasta tuon pöllökankaan, joka sopi niin hyvin tuohon toiseen käsityömessuilta löytyneeseen, niin homma oli aika lailla sinetöity. 

En sitten halunnut tasaneliöitä tähänkin ja juuri siitä syystä homma vaan seisoi ja seisoi. Yksin en olisi selvinnyt kaikesta matemaattisesta ja muusta (leikkaamisesta noin yleensä ja varsinkin nyt olohuoneen lattialla istuen) joten lopulta päätin että nämä joulun välipäivät kun mies on kotona henkisenä tukena ovat parhaat projektin toteuttamiseen. Ja 2,5 päivää siihen sitten menikin... Mutta hyvä että tein kaksi tilkkutyötä suht peräkkäin niin tässä pystyin jo oppimaan kaikista köllöttelypeiton virheistä.

Vauvalle sanoin että vasta sunnuntai-iltana saa syntyä kun peitto on valmis. Luulin nimittäin että ompelut olivat tässä mutta sitten kävi niin että esittelin miehelle vaunuverhon kuvia ja hän sanoi että sellaisen voisi tehdä itsekin. Ja sitten tämä kettu-verho muuttui kummankin suosikiksi. Eli ei se nyt ehkä ollutkaan vielä tässä. Jos vaikka pääsisi huomenna tai ylihuomenna kangaskauppaan niin sitten olisi edes kankaat valmiina vaikka tulisikin lähtö. 

Tässä vielä kuvia köllöttelypeitosta kun sekin tuli mainittua: