Huono nesteytys?

Toissailtana ja eilen oli taas etova olo. Rupesin sitten miettimään että miksi se tulee aina arkisin ja suht myöhään illalla (klo 19) ja kestää nukkumaanmenoon asti. Eikä siihen auta syöminen tippaakaan. Toissaviikollahan huono olo tuli pari tuntia aiemmin ja meni ohi joko lepäämällä tai syömällä. Mietin että mitä eroa on arjessa ja viikonlopussa kun en voi edes sanoa että tällä viikolla olisi ollut kovin rankkaa töissä.

Aloin sitten miettimään että se miten arki eroaa viikonlopusta on juomisen määrä. Siis veden. Testasin jo eilen illalla teoriaani kaatamalla kurkkuun kaksi isoa lasillista vettä plus normaalikokoisen mehua juuri ennen nukkumaanmenoa. Joka sitten aiheutti vessassa ramppaamista koko yön. Mutta olo parani sillä joten tänään olen yrittänyt hörppiä vettä kerran tunnissa ja suunnitelmissa on lopettaa nesteytys siinä klo 21 aikaan.

En vain googlaamalla en löytänyt paljoa kaikupohjaa diagnoosilleni. Ehkä sitten olen maailman huonoin raskaana oleva juomari...

Tietokirjoja

Vihdoinkin päästään kirjoihin asti. Syytän osittain eilistä raskauspahoinvointia joka alkoi taas klo 17 jälkeen ja pakotti peiton alle. Jotenkin toivon että olisin tiennyt (tai siis ymmärtänyt) ettei raskauspahoinvointi vaadi aina sitä oksentamista. Niin paljon kuin oksentamista inhoankin niin taas on sellainen vaiva jota potiessa melkein pystyy kuvittelemaan kuinka se oksentaminen ehkä auttaisi.

Tilasin siis samasta kirjakaupasta myös kolme tietokirjaa. Jokainen loistava omilla meriiteillään. 

The Pregnancy Countdown Book sisältää joka päivälle lyhyen infosivun jossa on yleistietoa, muiden raskaana olleiden naisten komentteja tai lääkärin kommentti. Tai siis yleensä yhdistelmä näistä kolmesta. Koska kirjassa tosiaan lasketaan raskautta alaspäin päivästä 280 (tosin ensimmäiset viikot, jolloin mitään ei tapahdu, käsitellään aukeamilla), oli humanistin vaikea seurata sitä ilman että kirjoitin joka sivun ylälaitaan mikä kalenteripäivä se on. Saattoi silti mennä ekojen viikkojen takia pieleen mutta tulin siihen tulokseen että tarpeeksi lähelle. Ja nyt luen kirjaa päivä kerrallaan ja yritän olla vilkuilematta tulevia päiviä.

Mayo Clinicin opaskirja on joukon helmi. Se tuli viimeisenä postista (koska ei mahtunut luukusta sisään) ja olin täysin yllättynyt kuinka täynnä tieota se oli, kuinka korkealaatuiset sivut olivat ja etenkin värikuvat ovat mahtavia. Tuleville iseillekin (tai puolisoille) on 10 sivua tekstiä.

Edellisestä tykkään huumorin takia eniten, tästä tiedon vuoksi.

Viimeisen kirjan halusin siitä syystä että tilasin myös sarjan What to Expect Before Expecting kirjan. nämä ovat aavistuksen tylsiä mustavalkoisuudessaan mutta tässäkin on paljon hyödyllistä infoa. Perfectionisti ei myöskään tykkää siitä että eripainoksen takia kirjat ovat eri paria.

Äiti on sitä mieltä että luen liikaa (aloitan yleensä puhelinkeskustelut lauseella "Olen lukenut...") mutta kaikkia kirjoja suosittelen kaikille tiedonjanoisille.

Ostin tänään muuten Vuoden mutsi ykkösen ja kakkosen. Kakkosen jo nyt siksi että menin ostamaan ykköstä ja vasta ruokakaupan kirjaosastolla tajusin kirjakaupassa ostaneeni sen kakkososan. Äiti yritti kannustaa palauttamaan "turhan" kirjan mutta mitä järkeä palauttaa nyt kirja jonka ostan kuitenkin uudestaan viimeistään tammikuussa. Ostin sitten molemmat. Ykkösosaa olen lukenut jo melko pitkälle. Ihan parasta luettavaa näin kuumalle säälle kun mikä tahansa raskaampi romaani on liian jäykkää pehmenneille aivoille.

Seitsemännen viikon kuulumiset - raskauspahoinvointia ja ruokahimoja

Eilen oli aivan kauhea päivä. Töissä oli koko päivän etova ja nuutunut olo. Vielä oli kokouskin päivän päätteeksi. Iso taputus itselle siitä että selvisin. Varsinkin kun olo ei yhtään helpottanut kotona vaan klo 17 aikaan etoi niin kovasti että menin sängylle peiton alle makaamaan ja miettimään mitä onkaan tullut tehtyä.

Olo ei nimittäin ole vielä hirveän kamalan kamala mutta sitä miettiikin että onko tämä vasta alkua, onko pahempaa luvassa.

Ja tänään oli sitten taas ihan hyvä päivä. Ei juuri mitään oireita. Mitä nyt yhdet kyyneleet työpaikalla joka johti siihen että oli pakko kertoa sille läsnäolevalle työkaverille miksi purskahdin itkuun (vaikka olen kyllä väsymystä ja stressiä itkenyt aiemminkin eli olisin melkein voinut jättää kertomatta). Eli kovasti vaihtelee nämä päivät vaikka olin luullut että sitten kun raskauspahoinvointi ja muut oireet alkaa niin ne on sitten pari kuukautta yhtä soittoa seurana.

Paino muuten vain laskee. Onneksi olen lukenut paristakin paikasta ettei se näin ylipainoisella ole kovin huolestuttavaa. Että niinkin voi käydä. Mutta kun minä syön juuri niin kuin ennenkin raskautta ja kun sillä tavalla nämä kilot ovat tulleetkin niin aika hassultahan tuo tuntuu. Maanantaina oli 400 g vähemmän kuin viime viikon maanantaina ja tänään 400 g vähemmän kuin maanantaina. Yhteensä siis 800 g vaikka virallisen tuloksen kirjaankin vasta ensi maanantaina.

Sen verran ruokavalio on muuttunut ettei kahvi enää maistu. Ei ainakaan se pakollinen aamukahvi. Eikä vihreä teekään illalla. Tai siis näin on ollut viimeiset pari päivää, kuka tietää mitä sitä haluaa tänä iltana syödä. Lihana uppoaa enää lähinnä jauheliha, tosin alkuviikosta myös possunsuikaleet wokissa. Ja kananmunat, munaruokia näköjään tekee myös mieli. Ruisleivän vaihdoin porkkanasydämiin. Taas piti aika monta leipää hylätä pellavansiementen takia. Ja lempinäkkärikin.

Eilen tuli muuten Fitness-muromainos telkkarista. Voi hitsi rupesi tekemään mieli! Samoin toivoin että roiskeläppäpizzoja olisi tomaatti-juustoversiona. Ja kaikki piirakkakuvat näyttävät herkullisilta. Eli ilmeisesti vaalea taikina houkuttelee kovasti. No on se varmaan terveellisempää kuin savi tai laasti.

Kalaruokia - tai niiden puute!

Viimeksi kun kirjoitin ruoasta niin tuskaillin juustorajoitteiden ja inkiväärikiellon kanssa mutta kyllä se kala on kaikista suurin murheenkryyni.

THL:n sivuilta:

"Haukea on vältettävä kokonaan korkean elohopeapitoisuuden vuoksi. Muita petokaloja suositellaan rajoitetusti: sisävesialueen isokokoisen ahvenen, kuhan ja mateen runsasta ja yksipuolista syöntiä on vältettävä elohopeapitoisuuksien vuoksi. Itämeren isoa silakkaa, lohta ja meritaimenta voi syödä enintään 1–2 kertaa kuukaudessa."

Pääkaupunkiseudun ohjeet:

"Vähintään kaksi kala-ateriaa viikossa, vaihdellen esim. muikkua, puna-ahventa, seitiä, siikaa tai kasvatettua kalaa kuten kirjolohta, nieriää ja taimenta.

Itämerestä pyydettyä suurta silakkaa, lohta tai meritaimenta voi syödä enintään 1-2 kertaa/kk. Sisävesialueen isokokoista ahventa, kuhaa ja madetta suositellaan rajoitetusti.

Haukea vältetään kokonaan."

Ennen meidän kalaruokavalio oli lähinnä lohta, ahventa tai haukea. Tämä johtuu ensinnäkin siitä että meillä autottomilla reppanoilla on vain yksi ruokakauppavaihtoehto jonka kala-allas on melko suppea, toiseksi siitä etten ole kovin taitava kalakokki ja kolmanneksi siitä että silakka/muikkudebatissa olemme jakautuneet kahteen kiistelevään leiriin joka tarkoittaa siis sitä ettei meillä syödä kumpaakaan.

Ja kun sitä kalaa pitäisi syödä (paljon useammin kuin meillä on ennen syöty). Ja kun se kuukauden lohiannos on jo tullut syötyä. Eilen löysin siikamurekepihvit pakastealtaasta joka toivottavasti on parempi kuin ei kalaa ollenkaan. Mutta juuri nyt kaipaisin kipeästi kalareseptejä raskaanaoleville!

P.S. Toinen ärsytyksen aihe: miksi ne laittaa pellavansiemeniä leipiin joissa niiden ei oleta piileskelevän? Kaura-pellava-paahtoleivän sentään ymmärrän mutta ne muut...

Raskauskirjoja in English

Vihdoinkin posti toi myös toisen tilaamani raskauskirjan. Koska mielestäni suomalaisista kaupoista ei löydy yhtäkään hyvää (ainut hyvä jonka olen nähnyt on Odottavan aika josta ei ole otettua uusia painoksia) niin päädyin tilaamaan kirjat Englannista. Suosittelen BookDepository-kauppaa, jossa ei ole ollenkaan postimaksuja ja joka toimittaa kirjat Suomeenkin parissa viikossa. Lisäksi kirjat tulevat kotiin asti jos vain mahtuvat postiluukusta. 

The Belly Book maksoi 14.39 euroa ja Bump to Birthday 17.48 euroa. Näiden lisäksi olen tilannut kolme raskausajan tietokirjaa mutta niistä enemmän kun saan viimeisenkin (ei mahtunut  sisään) haettua postista.

Missään nimessä ei ollut tarkoitus tilata kahta kirjaa mutta en vain osannut päättää. Bump to Birthdayn kuvitus on tosi ihana. Ei ylisöpö tai lälly mutta kuitenkin nätti. Lisäksi onneksi siinä keskitytään paljon faktoihin ja täytellään kaikenlaisia asioita.

The Belly Book taas on visuaaliselta ilmeeltään pelkistetty ja keskittyy juurikin mahaan ja aika paljon äidin olotilaan. Lisäksi siellä on omat sivut mahan lempinimille sekä oikeille nimiehdotuksille. Erityisesti tykkään siitä että joka jakson alussa pitää täyttää noita ruokahimoja ja ruokainhoja. The Belly Book päättyy synnytykseen kun taas Bump to Birthday jatkuu suppeammin koko ensimmäisen vuoden (mm. eka joulu). Tosin se osio on turha sillä vauvakirjojahan suomalaisetkin kirjakaupat ovat täynnä. Varmaan täytyy hankkia joko sama mikä itsellä oli (Kulta-aika lapsuuden) tai sitten saman sarjan kuin meidän hääkirja oli (Paras tarina minusta). Tai sitten joku aivan muu. Todennäköistä tosin on että silloinkaan en pysty päättämään.

Alussa pelotti alkaa täyttämään tuota Bump to Birthday kirjaa joka tuli ensin mutta sitten tulin siihen tulokseen että vaikka tämä menisi kesken niin tämä on silti ensimmäinen raskauteni. Voihan sen kirjan heittää sitten vaikka menemään jos sattuu liikaa mutta harmi olisi jos nyt ei pelon takia kirjoittaisi asioita ylös.

Olen tosin harkinnut myös alkuraskauden ultraa varmistaakseni että mahassa on joku. Tosin huonovointisuutta on ollut parina päivänä kaikkien muiden oireiden lisäksi eli voi olla että uskon ilman ultraakin.

Paperihommia

Tulostin sitten työpaikalla täytettäväksi neuvolan toivomat paperit. Hetken sadattelin etten tajunnut puhelimessa sanoa ettemme omista tulostinta. Olisivatkohan he postittaneet ne minulle? Toivoin ettei kukaan olisi paikalla mutta olihan se lähin työkaveri. Hetken mietin että kerronko mitä tulostelen (kun ryntäsin kolme kertaa melko vikkelään printterille) mutta onneksi hillitsin itseni.

 

Töissä etoi sinne klo 14 asti, eli siis lähes koko päivän. Lounas ei auttanut siihen ollenkaan mutta ilmeisesti välipalarahka auttoi. Sellainen vatsan pohjalla oleva, "kohta se alkaa"-tunne. Ilmankin olisin pärjännyt. Otan heti takaisin kaikki toiveet raskausoireista. Minulle riittää ihan vaan nämä repäisykivut (viime yönä pari tosi kovaa kun pyörin sängyssä kuten aina viikonlopun jälkeen), en tarvitse mitään raskauspahoinvointia.

Ja kyllä, hajut tuntuvat ällöttävämmiltä. Taidan ulkoistaa roskien viemisen miehelle heinäkuuhun asti.

Rauhallinen viikonloppu

Tänä äitienpäiväviikonloppuna olen käyttänyt energiani ulkoiluun ja kevätsiivoukseen. Lauantaina imuroin lattiat ja tänään moppasin ne. Mies osallistui kyllä hyvin tänään siihen asti kunnes lähti pariksi tunniksi harrastamaan. Muutenkin minulla on sellainen olo että raskausuutisen jälkeen mies on osallistunut kotitöihin enemmän ja oma-aloitteisemmin. En valita! Yhtenä päivänä kun poikkeuksellisesti olin meistä se joka tuli myöhemmin töistä, oli mies laittamassa ruokaa keittiössä. Sänkykin oli pedattu ja roskat viety. Taisin jopa ääneen hämmästellä.

Isoimmat raskausoireet ovat yhä palelu, iltaväsymys (tosin eilen jaksoin katsoa Euroviisut pisteiden laskuun asti) ja repäisykivut. Eilen illalla niitä oli taas ihan urakalla (mitäs vietin sohvan nurkassa koko illan) ja itseäni rauhoitellakseni piti taas googlata että mitäs ne nyt tarkoittaa. Ja sitten päätin ruveta ajattelemaan että ne ovat positiivinen merkki siitä että joku siellä oikeasti tarvitsee omaa tilaa. 

Kevätsiivouksen ajattelin aloittaa nyt kun en kärsi vielä huonosta olosta. Mutta kukakohan pesisi nuo ikkunat?

6. viikko

Ja odotan raskausoireiden alkavan minä hetkenä hyvänsä. Kamalien sellaisten.

Tähän hetkeen asti suurimmat oireet ovat olleet palelu (joka ilta, tosin tänään se alkoi näköjään jo klo 17), väsymys, arat/kipeät nännit ja selän väsyminen jos työpäivä ei sisällä tarpeeksi taukoja. Kaikki täysin siedettäviä. Tosin nyt jo tiedän mitkä tuolit töissä ovat miellyttäviä selälle ja mitkä eivät.

Hajuaisti saattaa myös olla herkistynyt, tai sitten ei. Niin ja farkut tuntuu kiristävän! Joinain päivinä jätän vyön aamusta kotiin, toisina poistan sen työpäivän aikana.

Tänä aamuna päätin muuten lopettaa raskaustestien tekemisen (paitsi että ensi viikolla teen vielä yhden digitaalisen). Ne kuitenkin vahvistuivat ihan oletetusti aina joka toinen päivä ja tuntui jotenkin hölmöltä enää jatkaa niitä. Pakko se on uskoa että raskaana ollaan ja myös sen keskenmenon huomaa varmaan muutenkin.

Kahvia ei tee muuten yhtään mieli päivisin. No, joskus viikonloppuna saatan juoda päiväkahvin mutta töissä olen pysynyt kaukana kahvinkeittimestä enkä ole kärsinyt vieroitusoireistakaan - juonhan kuitenkin yhä sen aamukahvin muumimukista.

Mutta on niitä ruokarajoitteita jotka raivostuttavatkin; salmiakki, lakritsi, medium-pihvi, inkivääri (lähinnä sen takia että sen kanssa saa olla tarkkana). Nämä ovat ne joita mieluiten söisin rajattomasti. Edes sushi-tauko ei harmita niin paljon kuin oikein tehdystä pihvistä luopuminen ja tuo salmiakki/lakritsi rajoitus.

P.S. Sekä mozzarella ja vuohenjuusto!

Oireita tulossa?

Eilen illalla meinasin nukahtaa sohvalle jo puoli kymmenen aikaan kun lenkin jälkeen palelin saunasta tultuani niin paljon että lojuin torkkupeiton alla. Havahduin siihen että mies näki aiheelliseksi laittaa teeveden kiehumaan.

Sohvalta noustuani tuli vähän huono olo joka helpotti kyllä iltapalan jälkeen. Mutta kinkku ei maistu kyllä enää leivän päällä iltaisin.

Nytkö se alkaa?

Ensikäynti varattu

Soitin sitten tänään neuvolaan. Tosiaan ensin kysyi viimeisiä kuukautisia jonka perusteella ajoitti minut 6. viikolle. Kerroin sitten että minulla on ollut pitkät ja epäsäännölliset kierrot ja epäilen ovuloineeni 17.4. jolloin totesi vain että ehken sitten ole niin pitkällä. Ei tentannut mitään eikä kyseenalaistanut kykyäni tietää asioita.

Muutenkin oli todella kiva hoitaja puhelimessa. Neuvoi vitamiinien ja hivenaineiden annostukset ja sain vasta siihen perään sanottua että syön kyllä niitä raskausmonivitamiineja. Neuvoi etsimään THL:n ruoka-ainelistan (en sitten raaskinut sanoa että olen opiskellut, jos en nyt ihan pitkää oppimäärää, niin ainakin raskauden alkeet tässä viimeisen 9 kk aikana). Allergialääketta (setiriziiniä) saan syödä ihan normaalisti mutta astmalääkkeiden annostus pitäisi käydä tarkistuttamassa joko omalääkärillä tai työterveydessä.

Ja se tärkein? Ensikäyntini on kesäkuun alussa (eli viikolla 9)!

Ensimmäinen päivä töissä

Vaikka tiesinkin jo keskiviikkona niin silloin olin niin pyörällä päästäni koko asiasta ja lisäksi oli aivan todella kiireinen päivä joten en ehtinyt uhraamaan montaakaan ajatusta sinapinsiemenelle vatsassa.

(Latasin I'm pregnant-sovelluksen jonka yksi ihanimmista ominaisuuksista on kertoa mitä siementä, hedelmää tai kasvista alkio/sikiö muistuttaa kooltaan tai painoltaan)

No, tänään oli myös kiireinen päivä enkä ehtinyt juuri istua alas tai levätä edes kymmentä minuuttia. Lisäksi lounas myöhästyi tunnilla joten olinkin vähän huonovointinen ja väsynyt ja jouduin peruuttamaan työpäivän jälkeen olleen menonkin. Selkäkin tuntuu väsyneen päivästä.

Täytyy toivoa ettei näin hektisiä päiviä ehdi tulla enää kovin montaa ennen kesälomaa. Mutta hei, kai tämäkin lasketaan merkiksi että taidan oikeasti olla raskaan.

Iltapahoinvointia tiedossa?

Geneettisesti odotettavissa on aamupahoinvoinnin sijaan iltapahoinvointia. En ole ihan varma kuvittelinko vai nostiko se päätään jo eilen. Oltiin kyläilemässä ja söin ruoan jälkeen, kahvin kanssa kaksi ohutta palaa kakkua jonka jälkeen tuli vähän huono olo. Ei mikään "juokse vessaan" eikä edes "poistu pöydästä kohteliaasti" -pahoinvointi mutta ainakaan ei tehnyt mieli työntää enää mitään suuhun. Ja herkkujakaan ei ole tehnyt samalla lailla mieli kuin ennen (eilen ainakaan). Mies tosin epäili sen johtuvan parin päivän mässäilyputkesta mutta ei minua ennen ole tuollainen estänyt.

Täytyy sanoa että iltapahoinvointi sopisi minulle paremmin sillä se tarkoittaisi ettei raskaus ehkä häiritsisi töitä näin toukokuussa ja sen salailu olisi paljon helpompaa. 

Davidin testin tummenevat nätisti 48 tunnin sykleissä. Jäljellä on vielä 8 testiä jonka jälkeen ajattelin esitellä ne. Clearbluen testit eivät juuri tummu. Tänään plussan kumpikin viiva oli ihan yhtä sininen joten ajattelin että ehkä niiden testailu on jo ihan turhaa. Harmi vaan tilasin niitäkin kolmen kappaleen paketin samalla kun tilasin digi-testin. No, rahaa se vaan on. Ja realisti mies oli sitä mieltä että ehkei vielä kannata miettiä miten pääsee eroon 22 ovulaatioliuskasta.

Kaupan teehyllyllä haroin eilen hiuksia. Yrttiteethän ovat kiellettyjä, samoin rooibos. Kahviakaan ei saisi lipittää liikaa eikä mitään muutakaan missä on kofeiinia (PepsiMaxin kulutusta pitää siis vähentää radikaalisti!!!). Mutta kun vihreätee taas haittaa foolihapon imeytymistä niin pohdin pitääkö sekin lopettaa! Mitä tässä nyt enää saa juoda?!?! Yritin siis löytää kofeiinittoman teen meidän ruokakaupasta mutta valikoima oli todella suppea. Tulin sitten siihen tulokseen että jos otan raskaus-Multivitan aamulla ja juon kupin vihreää teetä illalla niin en juodu luopumaan aivan kaikesta tutusta. Ja vielä kun vaihdan vihreän teen kofeiinittomaan niin kahviakaan ei tarvitse rajoittaa aivan hirveästi.

Toivottavasti mahassa ei kasva stressaantunut vauva

Vähän kaikki huolestuttaa. Oireiden puuttuminen huolestuttaa, se ettei viivojen väri juuri vahvistu huolestuttaa, tiputtelu huolestuttaa, se että tämä voisikin olla kemiallinen/tuulimuna huolestuttaa, jopa ajatuksesta innostuminen huolestuttaa.

Olen siis jo haaveillut elämää eteenpäin. Kävin kirjakaupassa tilaamassa siskonpojan lempikirjan sillä aion lukea sitä jopa mahalle. Jatkoin innolla neulomaan helmikuussa aloittamaan pitsipeitettä ja rupesin miettimään että tämä ei nyt sitten oikeasti tulekaan siskoni lapselle tai kaverini lapselle vaan minun omalle. Luin suosituksia hyvistä odotuskirjoista ja lisäsin niitä nettikirjakaupan ostoslistaan mutten sentään ostanut vielä mitään.

Olisi ehkä pitänyt soittaa tänään terveyskeskukseen ja varailla aikoja, olisikohan se rauhoittanut mieltä vähän enemmän? Ajoittain mielessä käy myös yksityiselle ultraan meneminen mutta kun pahin oire on oireettomuus niin en taida viitsiä laittaa sitä rahaa vain mielenrauhaan. Kohtahan on taas aamu ja saan puikkoon vahvistuksen etten ole vaipunut koomaan ja haaveillut viimeistä neljää päivää. Vai olenko?

Yksi oire raskaudesta saattaa kyllä olla päivittäiset päiväunet. Tosin ne saattavat johtua myös kahdesta muusta asiasta; herään luonteenvastaisesti hyvin aikaisin sillä on kiire tekemään raskaustesti sekä kun kerrankin on lupa ottaa nokosia niin kai se nyt tekee tällaisesta päiväuni-fanista uneliaan. 

Kun ei se tunnu miltään!

Meinasin kyllä pakahtua onnesta kun sain plussan raskaustestiin mutta huomaan olevani asian kanssa vielä hyyyyyyvin varovainen. Samalla korjasin tuon raskauslaskurinkin. Onneksi on Emmiko joka tajuaa näistä asioista jotain. En olisi itse osannut laskea raskausviikkoja epäsäännölliselle kierrolleni ja siitä syystä ensimmäinen raskauslaskurikin antoi aivan liian monta viikkoa. Huomasin asian siitä että päädyin samalle viikolle kuin Mea, jonka raskaudesta mielestäni olen lukenut jo vaikka kuinka kauan enkä siksi voi mitenkään olla yhtä pitkällä kuin hän.

Eniten itseä hämää se ettei tunnu vielä miltään (en nyt sano ääneen toivovani pahoinvointia mutta ainakin se saisi jutun tuntumaan todellisemmalta). Nyt jos koskaan toivoisin jonkinlaista näyttöä kylkeen jota katsomalla voisi vakuuttaa itsensä että kyllä siellä jotain on muuttunut. 

Nyt just on sellainen olo että nuo raskaustestien viivat ja plussat ovat se ainoa vakuutus joten voisin kuvitella että lopetan ne vasta sitten kun maha alkaa kasvaa. Tai tulee se paha olo. Tai liikkeet alkaa tuntua. Tai ihan mitä vaan mutta nyt tuntuu liian normaalilta. Tai tuntuu siltä ettei tunnu miltään.

Tietysti sekin huolestuttaa että ainoa oire tuntuu olevan verenvuoto. Aluksi se oli tiputtelua, sitten hyvin epämääräisiä todella vaaleanpunaisia raitoja vessapaperissa ja eilen paperi värjäytyi punaiseksi pari kertaa. Itseäni rauhoittaakseni luin sitten sekä kemiallisen raskauden kuvauksia että keskustelupalstoilta muiden kokemuksia kaikenlaisista vuodoista synnytykseen asti päättyneissä raskauksissa.

Twengen kirjasta (Impatient Woman's Guide to Getting Pregnant) muuten löytyi tämäkin tieto; raskaana oleva nainen alkaa keskimäärin tuntea oireita 20 päivää hedelmöityksen jälkeen. Eli arviolta ensi keskiviikkona.

P.S. Tänä aamuna tein vain Davidin testin ja kyllä se viiva siitä vahvistuu. Enää ei tarvitse siristää ollenkaan vaikka haalea onkin. Meinasin tehdä Clearbluen testin joka toinen päivä ja Davidin vaikka päivittäin jos mielenrauhani sitä vaatii.