Vähän kaikki huolestuttaa. Oireiden puuttuminen huolestuttaa, se ettei viivojen väri juuri vahvistu huolestuttaa, tiputtelu huolestuttaa, se että tämä voisikin olla kemiallinen/tuulimuna huolestuttaa, jopa ajatuksesta innostuminen huolestuttaa.
Olen siis jo haaveillut elämää eteenpäin. Kävin kirjakaupassa tilaamassa siskonpojan lempikirjan sillä aion lukea sitä jopa mahalle. Jatkoin innolla neulomaan helmikuussa aloittamaan pitsipeitettä ja rupesin miettimään että tämä ei nyt sitten oikeasti tulekaan siskoni lapselle tai kaverini lapselle vaan minun omalle. Luin suosituksia hyvistä odotuskirjoista ja lisäsin niitä nettikirjakaupan ostoslistaan mutten sentään ostanut vielä mitään.
Olisi ehkä pitänyt soittaa tänään terveyskeskukseen ja varailla aikoja, olisikohan se rauhoittanut mieltä vähän enemmän? Ajoittain mielessä käy myös yksityiselle ultraan meneminen mutta kun pahin oire on oireettomuus niin en taida viitsiä laittaa sitä rahaa vain mielenrauhaan. Kohtahan on taas aamu ja saan puikkoon vahvistuksen etten ole vaipunut koomaan ja haaveillut viimeistä neljää päivää. Vai olenko?
Yksi oire raskaudesta saattaa kyllä olla päivittäiset päiväunet. Tosin ne saattavat johtua myös kahdesta muusta asiasta; herään luonteenvastaisesti hyvin aikaisin sillä on kiire tekemään raskaustesti sekä kun kerrankin on lupa ottaa nokosia niin kai se nyt tekee tällaisesta päiväuni-fanista uneliaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti