torstai 22. toukokuuta 2014

Seitsemännen viikon kuulumiset - raskauspahoinvointia ja ruokahimoja

Eilen oli aivan kauhea päivä. Töissä oli koko päivän etova ja nuutunut olo. Vielä oli kokouskin päivän päätteeksi. Iso taputus itselle siitä että selvisin. Varsinkin kun olo ei yhtään helpottanut kotona vaan klo 17 aikaan etoi niin kovasti että menin sängylle peiton alle makaamaan ja miettimään mitä onkaan tullut tehtyä.

Olo ei nimittäin ole vielä hirveän kamalan kamala mutta sitä miettiikin että onko tämä vasta alkua, onko pahempaa luvassa.

Ja tänään oli sitten taas ihan hyvä päivä. Ei juuri mitään oireita. Mitä nyt yhdet kyyneleet työpaikalla joka johti siihen että oli pakko kertoa sille läsnäolevalle työkaverille miksi purskahdin itkuun (vaikka olen kyllä väsymystä ja stressiä itkenyt aiemminkin eli olisin melkein voinut jättää kertomatta). Eli kovasti vaihtelee nämä päivät vaikka olin luullut että sitten kun raskauspahoinvointi ja muut oireet alkaa niin ne on sitten pari kuukautta yhtä soittoa seurana.

Paino muuten vain laskee. Onneksi olen lukenut paristakin paikasta ettei se näin ylipainoisella ole kovin huolestuttavaa. Että niinkin voi käydä. Mutta kun minä syön juuri niin kuin ennenkin raskautta ja kun sillä tavalla nämä kilot ovat tulleetkin niin aika hassultahan tuo tuntuu. Maanantaina oli 400 g vähemmän kuin viime viikon maanantaina ja tänään 400 g vähemmän kuin maanantaina. Yhteensä siis 800 g vaikka virallisen tuloksen kirjaankin vasta ensi maanantaina.

Sen verran ruokavalio on muuttunut ettei kahvi enää maistu. Ei ainakaan se pakollinen aamukahvi. Eikä vihreä teekään illalla. Tai siis näin on ollut viimeiset pari päivää, kuka tietää mitä sitä haluaa tänä iltana syödä. Lihana uppoaa enää lähinnä jauheliha, tosin alkuviikosta myös possunsuikaleet wokissa. Ja kananmunat, munaruokia näköjään tekee myös mieli. Ruisleivän vaihdoin porkkanasydämiin. Taas piti aika monta leipää hylätä pellavansiementen takia. Ja lempinäkkärikin.

Eilen tuli muuten Fitness-muromainos telkkarista. Voi hitsi rupesi tekemään mieli! Samoin toivoin että roiskeläppäpizzoja olisi tomaatti-juustoversiona. Ja kaikki piirakkakuvat näyttävät herkullisilta. Eli ilmeisesti vaalea taikina houkuttelee kovasti. No on se varmaan terveellisempää kuin savi tai laasti.

4 kommenttia:

  1. Mulla alkoi etova olo juuri siinä 7 viikon kohilla ja kuolettava väsymys myös. Päivät jaksoin joten kuten tsempata töissä ja siellä oli pakko saada syötyä jotain vaikka mitään ei tehnyt mieli, mutta pakko oli että jaksoi. Kotona löhösinkin vain sohvalla ja nukuin illan ja siitä suoraan yön perään. Kävin välillä jääkaapilla toteamassa, että mitään ei tee mieli ja huono olo senkun paheni. Elin tuoremehulla ja jollakin juuri vaalealla hiilarihötöllä. Mitään proteiinia ei saanut alas, ehkä korkeintaan jos mies kokkasi kun etoi se kypsennyksen haju niin paljon. Huono olo sitten loppui ja väsymyskin kuin seinää 14 viikolla. Siihen mennessä olin laihtunut kolme kiloa juuri tuon ruokahaluttomuuden takia. Olen ihan normipainoinen ja ei ole tosiaan harvinaista laihtua alkuun. Siitä alkoi sitten painoa tulla, mutta onneksi aika maltillisesti lähtötilanteeseen 9kg, josta 6 jäi jo synnärille. Mulle tuli sitten raskausdiabetesdiagnoosikin, vaikka vaik yksi arvo oli 0,1 yli rajan. Kotona mittaillessa ei ollut sokereissa ikinä mitään vikaa, mutta diagnoosin takia tsemppasin aika paljon ruokavalion ja liikunnan suhteen. Se varmasti vaikutti ettei painoa tullut. Onnekas olin ettei ollut kauheesti vaivoja ja pystyin liikkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymys mulla on helpottanut. Tai ainakin niin että jaksan valvoa iltaisin normaaliin nukkumaanmenoaikaan asti ja päivä uniakaan en ota joka päivä. Ja siis olen muutenkin innokas päiväunien ottaja.
      Yksi superhyvin alasmenevä ruoka on myös jäätelö!
      Vaikea vaan kun ei kaupassa oikein tiedä mikä seuraavana päivänä maistuu.

      Poista
  2. Tämä ei nyt liity tämän postauksen aiheeseen mitenkään.. Luin vanhempia tekstejäsi ja huomasin, ettet ole saanut positiivista tulosta ovistestiin koko kierrossa ja silti olet nyt raskaana. Onnea siitä! :) Itse olen syönyt clomeja tässä kierrossa eikä positiivista tulosta ovistikkuun vain ole tullut, nyt jo kp30. Testaillut olen kp11 lähtien. Niin piti vaan tulla kommentoimaan, että ehkä mullakin on vielä toivoa! :D Ultran mukaan (joka tehtiin liian aikaisin) arvioisin oviksen olleen kp 20-22. Mutta voi hyvinkin olla, että sitä ei ole ollut ollenkaan. No jos ei viikon sisään menkat ala, niin sitten testiä kehiin ja jos se on negatiivinen, niin eikun teroja kurkusta alas :D -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en siis saanut testiin positiivista koska ilmeisesti juuri sinä päivänä kun ovuloin en päässyt testaamaan ja edellisenä päivänä testasin jo klo 10. Ja sen lisäksihän tein viikkoa aiemmin negatiivisen raskaustestin ja luulin että tää oli nyt tässä ja viikon myöhemmin positiivisen. Ja kun lisätään tähän se epäsäännöllinen, pitkä kierto niin ei voi muuta todeta kuin että kaikki on mahdollista!

      Poista