Miten tarkkailla ovulaatiota

FertilityFriend ei tykännyt yhtään kun tänään kirjasin eilistä 0.18 astetta korkeamman lämpötilan (juuri eilen illalla olin löytänyt Details-nappulan ja lukenut sieltä että kaikki syöttämäni tekijät ovat OK ja kierto näyttää normaalilta). Nyt se sitten on sitä mieltä että lämpötilan vaihtelu on liian suurta.

Ei ihmekään kun huomasin mittauskellon soidessa olevani jo hereillä. Saan siis helposti totutettua itseni tiettyyn rytmiin, jonka olin ehtinyt unohtaa kun aloin mittailemaan lämpöjä. Lisäksi miestä selvästi ärsyttää klo 6.30 soiva herätyskelloni. Joka on kyllä sarjatorkuttajalta aika epäreilua mutta toisaalta jos miehen torkutus alkaa aikaisintaan klo 7, useimmiten klo 7.30, niin on se ehkä vähän eri asia.

Mietinkin että viitsinkö enää edes yrittää. Tietysti myös huominen vapaapäivä saa miettimään haluanko oikeasti herätä viikonloppuisinkin 6.30. Mutta olen melko varma että näitä aamuja jolloin olen ollut hereillä ennen kellon soittoa tulee jatkossakin. Mites teillä muilla?

Normaalia aikaisempien herätysten rinnalla ne ovulaatiotestit iltapäivisin alkavat tuntua tosi helpoilta. Ja reilun kahden viikon päästähän niitä pääsee taas urakoimaan. Pitäisiköhän vain luottaa niihin? Koska ehkä on ihan tarpeeksi että joskus olen kiukkuinen ja itkuinen koko illan tilanteen takia, tarvitseeko sitä vielä kiusata miestä aamuherätyksillä?

Mitä tuli päätettyä?

Koska Helmi asiaa viime postaukseen kommentoi ja ehkä joku muukin jäi odottelemaan, niin tulin nyt kertomaan mihin päädyttiin kun mies maanantaina ehti kotiin ja asiasta vähän juteltiin.

Olin itsekin jo pohtinut että ehkä tuli vähän hätiköityä. Minähän olin jo päättänyt (useastikin) että odotan reilusti sinne elokuulle, jotta tulee yritettyä se vähän joka tahon suosittelema vuosi. Lisäksi koska Väestöliiton myöhäisin aika on klo 14 niin minä joutuisin ottamaan palkatonta vapaata (toki varmasti elokuussakin joudun) ja mieskin joutuisi lähtemään hirveän aikaisin töistä ehtiäkseen sinne. Eikä varmaan myöskään haluaisi kauheasti selitellä minne menee.

Joten päätettiin yhdessä että katsotaan sinne elokuulle asti. Eihän sitä tiedä, saatanhan minä vaikka tullakin raskaaksi kun en hötkyile. Ja jos en tule niin ainakin lohduttaa tietää että Väestöliitolle saa tosiaan kuukauden päähän toivomansa ajan.

Toinen syy miksi minäkin päädyin odottamaan on se että vaikka ne kierrot ovatkin tosi pitkiä niin ainakin viime kierrossa vartalo toimi juuri niin kuin pitääkin. Oli ovulaatiolimat ja -plussat sekä tasan kymmenen päivän luteaalivaihe. Eli jos elokuulle asti saisin vaikka edes 3 samanlaista kiertoa niin en tiedä haluaisinko syödä lugesteroneja tai clomeja (ainakaan ennen sitä). Minun on vaan ihan pakko oman päänkin takia luottaa siihen etteivät nämä jäljellä olevat 5 luomuyrityskuukautta vielä vanhenna minua niin paljon ettei niiden jälkeen raskaus onnistuisi enää ollenkaan. Kuitenkin, elokuussa olen vasta 31-vuotias.

Koska eihän se hoitoihin hakeutuminen tarkoita sitä että seuraavassa kuussa on raskaana. Päinvastoin, sehän tarkoittaa lisää kuukausia odotusta, toivomista ja pelkoa. Joten jos pää ei kestä 12 kuukautta ilman hötkyilyä niin mitenkäs meinasin kestää siitä eteenpäin?

Miksei niitä niin yleisiä lääkkeitä sitten? Lukemissani kirjoissa korostetaan kuinka luget ja clomit kuivattavat ja vähentävät hedelmällisen liman tuotantoa. Juuri sen liman mitä tarvitaankin. Määrätäänhän sitä ehkäisemään toki estrogenia mutta jotenkin on sellainen olo että ehkä haluaisin kokeilla luomusti niin kauan kuin kantti kestää. Eli varmaan sinne elokuulle. En kirjoita tähän että antaa luonnon hoitaa asiansa koska tiedän että niin se ei vain toimi niin. Monille lääkkeistö on hyötyäkin. Mutta antaa luonnon edes yrittää hoitaa asia ennen kuin lähdetään kokeilemaan.

Siihen asti syödään vitamiinit, foolihapot, juodaan kevytmaitoa (rasvattoman sijaan) ja greippimehua ennen ovulaatiota. Painonpudotuksen kanssa olen tosissani ja terveellinen ruokavaliokaan ei varmaan haittaa. Lisäksi jatkan ovulaation tikuttelua ja aamulämmön mittaamista. Meinasinpas myös ottaa sen punaviinilasillisen 6 dpo:n tienoilla. Mies oli kyllä sitä mieltä että jos juon 5 kuukauden ajan punaviinilasillisen kuussa niin se viimeinen lasillinen mahtaa kyllä maistua pahalta...

Maanantaipuuska

Pakko se on myöntää että syö vähän naista kuulla että joku toinen kokeilee kuukauden olla ilman ehkäisyä ja tulee heti raskaaksi ja itse on "kokeillut olla ilman" jo 7 kuukautta.

Soitin sitten julkiseen ja yritin päästä ihan kenen tahansa vastaanotolle. Kerron tämän nyt jotta joku muu ei tekisi samaa virhettä. Ei kannata aloittaa "Ollaan yritetty saada lasta elokuusta". Koska silloin ei pääse mihinkään. Ei tosin olisi pitänyt tulla yllätyksenä että haluavat meidän yrittävän tasan vuoden. Nyt vaan mietityttää että olisikohan sitä saanut ajan jos olisi sanonut "Kiertoni ovat todella pitkiä ja haluaisin tulla tarkastuttamaan ettei mitään ole vialla". Mutta koska takaisin ei voinut soittaa ettei sama tyyppi vastaisi niin soitin sitten Väestöliittoon. Sielläkin oltiin sitä mieltä että aika vähän aikaa ollaan yritetty mutta kun kerroin pitkistä ja erimittaisista kierroistani niin saatiin aika maaliskuulle!

Nyt ainoa ongelma on se miten saisi miehen suostumaan...

Seuraava jännitys on se että jos mies ei suostu ja odotetaan sinne elokuulle että pääsisin edes tarkastukseen julkiselle puolelle niin nouseeko seinä vastaan BMI:n takia. Sehän on jollain ollut este IVF:lle, toisella IUI:lle ja kolmas ei ole saanut edes clomeja ylipainon takia. Minun BMI on 37 eli vaikea lihavuus. Olen tiputtanut painoa ennenkin, kerran 27 kiloa (joka antaisi minulle BMI:n 27 eli lievän lihavuuden) ja tarkoitushan oli tiputtaa sitä nytkin. Ja aloitinkin mutta sitten se ei vaan onnistunut kun stressaava tilanne töissä on saanut useammin tarttumaan suklaaseen kuin kahvakuulaan.

Sen 27 kilon pudotuksen tein 13 kuukaudessa. Kuitenkin vedin pari kertaa henkeä kun tulin kotiin hampaat natisten, vannoen että kilo viikossa lähtee elokuuhun asti. Ehkä vähän maltillisemmin kuitenkin tällä kertaa. 500 g viikossa? Se olisi jo 10 kiloa pois elokuussa. Siitä voisi helposti jatkaa kun on saanut oikean vaihteen päälle. Jos yrittäminen kestäisi sen vuoden vielä tästä hetkestä niin voisin olla jopa 20 kiloa kevyempi maaliskuussa 2015. Tuskin 7 ylimääräistä kiloa estäisi hoitoja, vai? Ja toisaalta jos estäisi niin siinä vaiheessa mies olisi varmasti ihan valmis maksamaan vähän enemmän hoidoista.

Pitäisiköhän minun nyt sitten ihan vaan peruuttaa se meidän saama aika, odottaa sinne elokuulle asti rauhassa (ja painoa tiputellen). Mennä sitten julkiselle kuulemaan että olen liian lihava ja sisuuntua vähän enemmän?

Viimeksi jääkaapin ovessa oli inspiraationa oma, ei niin mairitteleva, kuva. Pitäisiköhän nyt sinne laittaa pelkkä kuva mahasta?

Kierron 5 game plan

Kello soi sitten tänä aamuna klo 6.30. Huomasin heti tiettyjä hankaluuksia aamulämmön mittauksessa: olen niin likinäköinen että jouduin laittamaan silmälasit päähän ja meillä on niin pimeää makuuhuoneessa etten nähnyt lukea näyttöä senkään jälkeen ennen kuin menin sen kanssa vessaan.

Yritin sitten googlailla näyttövalollisia neljä yksikköä näyttäviä kuumemittareita mutta en löytänyt. Omassa on kyllä muisti mutta en oikein uskalla luottaa siihen että ehdin lukea lämmön kun se näkyy näytöllä vain hetken käynnistyksen jälkeen.

Lämpöjen mittaamisen lisäksi meinasin oikeasti kokeilla myös greippimehua sekä vaihtaa juusto-kinkku-leivänpäällysteet osittain kasvistahnoihin. Lisäksi aion vaihtaa rasvattoman maidon kevytmaitoon - täysrasvaiseen siirtymistä kun ei suositella ylipainoisille raskaudesta haaveileville. Muuten ruokavaliomme onkin aika kunnossa kunhan vain muistaisimme pitää kiinni viikkottaisista kala- ja kasvispäivistä ja hillitä ylimääräistä herkuttelua.

Eilen tajusin että olin jäänyt jumiin siihen "yritetty jo puoli vuotta"-ajatukseen ja meillähän alkaa 8 kk aivan kohta. Vaikea laskea kun oma vartalo ei noudata perinteistä kuukausittaiset kuukautiset -kaavaa.

Eilen otti todella pahasti päähän kun tajusin olettamani kiinnitysvuodon olevankin kuukautiset. Onneksi pidin kiinni sovituista tapaamisista kavereiden kanssa ja pääsin myös illaksi telkkarin ääreen miehen kainaloon. Luin sitten tosiaan samalla kaiken mahdollisen hedelmöittymistä parantavasta ruokavaliosta ja tänään heräsin taas toiveikkaana. Ei se auta kuin täysillä yrittää tässäkin kierrossa.

Kp 1

FertilityFriend kertoi:

"Within a day or two of ovulation one of two things will happen: either the ovum will meet with a sperm and conception will occur, or the ovum will die. This is the deciding point in the cycle.  Nothing you do after this point can affect whether or not conception occurs."

Like I didn't know!

Kiinnittymisvuotoa?

Eilen illalla (dpo10) pyyhkiessä vessapaperiin tuli aavistus hyvin vaalean punaista verta. Ja tietysti taas innostuin.

Koko vauvan yrittäminen tuntuu muuten olevan yhtä siristelyä!

Klo 13:20 tilannepäivitys. Vuoto ruskeampaa. Jää yhä vain paperiin, ei siis kovin runsasta. Ärsyttää ja masentaakin kun ei tiedä kumpaa tämä nyt on. Huomenna aamulla teen ihan varmasti testin (niitä kun on) ja seuraavan vasta tiistaina.

Ei kahta ilman kolmatta?

Sain eilen lisää vauvauutisia kun erittäin hyvä ystäväni, jota en ole ehtinyt näkemään moneen kuukauteen kertoi olevansa raskaana. Hän kysyi ensin meidän kuulumiset ja sitten varovasti paljasti. Ihanaa! Nyt pääsen seuraamaan kahta samassa kuussa syntyvää pienokaista ja tukemaan kumpaakin äitiä synnytykseen asti.

Tämä uusin vauva on vaan saanut alkunsa tajuttoman helposti. Tajuttoman sellaiselle joka aloitti yrittämisen 4 kuukautta aiemmin kuin tulevat vanhemmat eikä ole vielä keksinyt syytä pitkille kierroilleen.

Miehen kanssa juteltiin sitten illalla hoitoihin hakeutumisesta. Minähän olin jo päättänyt että kesällä otan yhteyttä Väestöliiton klinikalle. Kesällä siksi että haluan nyt ensin selvitä tästä keväästä töissä ja aloittaa asian tutkimisen vasta sitten kun ei tarvitse tasapainoilla kahden stressin välillä. No eilen mies oli kuitenkin kovasti sitä mieltä että yksityiselle ei mennä heti vaan jonoon julkiselle. Yritin sanoa että koska siskoni sai aika huonoa kohtelua julkisella niin en halua mennä sinne vain todistaakseni että tapaus yli yksittäinen epäonni. Että tätä vartenhan minä olen laittanut rahaa sivuun.

Lisäksi omalääkärini terveysasemalla on nuori mies jonka kanssa en nyt haluaisi ruveta tätä asiaa selvittämään. Yritinkin sitten googlailla miten mennään jonoon ja mihin soittaa julkiselle ja miten hoito etenee (tyhmänä tietysti yritin myös katsoa voiko itse itsensä ilmoittaa Naistenklinikalle mutta ei tietenkään). Mielessä pyöri myös ajatus että menisi julkisiin jonoihin ja jos sieltä ei mitään kuulu ennen kesää niin hakeutuisi sitten Väestöliiton klinikalle. 

Kolmas syy siihen miksi olen suunnitellut reitin suoraan yksityiselle puolelle on Väestöliiton "Teemme kaiken tarpeellisen, mutta emme mitään turhaa"-lauseen. Jotenkin yhdistän tämän siihen että tuntuu että ainakin joka toinen saa ensimmäiseksi clomi-reseptin käteen, jotka lukemissani jenkkikirjoissa on leimattu turhiksi ja myös hedelmöittymiselle lähinnä haitallisiksi (mies kyllä kehotti lukemaan vähemmän, joka saattaisi auttaa). Neljänneksi olen jostain syystä keksinyt että ylipainoni takia minulle sanotaan julkisella puolella että mitään ei tehdä ennen kuin pudotan painoani 20 kiloa.

Naiset. Olen ennenkin tuskaillut miksen voi vaan ajatella kuin mies. Miksi pitää tulkita ja ennakoida ja kuvitella kaikkea jo etukäteen?!?!

Maanantaihin pitäisi sinnitellä ennen kuin testaan. Ystävälläni ei ollut ollut juuri mitään raskausoireita, ei alussa eikä juuri ensimmäisen kolmanneksenkaan aikanakaan. Hölmönä aloin heti ajattelemaan että ehkä minäkin voisin sitten olla, vaikka tosiaankin täysin oireeton olenkin.

Uutisia

No nyt on sitten toimitettu puolet äitini toiveista tälle vuodelle. Sain juuri viestin siskoltani että hän odottaa pikkusisarusta kummipojalleni. Äitihän kertoi minulle joululomalla että toivoo tälle vuodelle kahta uutta vauvaa. Johon kommentoin ilkikurisesti että voihan se siskoni tosiaan kaksosetkin saada.

Äitini on tosiaan siskoni takia oppinut ettei vihjaile lapsenlapsista eikä utele turhaan. Mutta koska minä olen aina kertonut kaiken äidilleni niin sen hetkinen keskustelu tosiaan koski meidän hedelmöittymisyrityksiä. Äiti on siitäkin syystä mukavaa juttuseuraa näissä asioissa koska on koulutukseltaan kätilö eikä se minunkaan saaminen ollut ihan helppoa. En siis pahastunut siitä että äiti kertoi toiveensa. Se ei mitenkään tuntunut painostukselta ja itse olin aloittanut puhumaan aiheesta.

Näihin uusimpiin uutisiin suhtautumistani olen ehtinyt jännittää. Ensimmäinen tunne oli riemu. Täysin vilpitön "pakko pomppia ilmaan muutaman kerran"-riemu. Mutta tuli se harmituskin heti perään. Ei katkeruus eikä myöskään kateellisuus (siskon lapsethan ovat lähes niitä parhaita koska niitä voi rakastaa yhtä vilpittömästi kuin omia ja niiden kanssa saa mennä leikkimään silloin kun haluaa, mutta niiden kiukkukohtauksia ja mahatauteja pääsee myös karkuun). 

Ainoastaan harmitus että miksei meillekin jo.

Dpo 7

Tai 8. Vähän hämmentää kun testasin tosiaan viime viikolla ovulaation maanantai-iltana ja tiistaiaamuna. Fertility Friendkään ei osaa laskea sitä oikein. Tai sitten katkoviiva johtuu lämpötilastojen puuttumisesta. Ei osaa sanoa kun vasta tässä kierrossa aloitin merkkaamaan sinne. Kyllästyin Womanlogin suppeuteen ja hankaluuteen.

Nännit ovat taas kipeytyneet mutta se on varmaan vaan minun pms-oire. Yhtään en usko olevani raskaana. Vaikka siis kipeys on astetta "makasin sunnuntaina hierontapöydällä ja suunnittelin flanellisten nännipehmusteiden tekemistä tulevia kertoja varten". Hitsi hierojilla on karheat pyyhkeet!

Mutta sama vaivahan minulla oli tammikuussa ennen menkkoja. Jos nyt kävisi niin ettei ensi viikollakaan olisi alkanut niin sitten teen testin keskiviikkona.

Nukkumisesta, valvomisesta ja väsymyksestä

6 kuukauden kokemuksella voin todeta että nukahtamisvaikeudet ovat minun ovulaatio-oire numero yksi ja kestävät n. 3 päivää. Googlasinpas sitten tänään töissä että kuinka varhain se väsymys voi tulla esille ensimmäisen kerran raskausoireena. Vaikka pääsääntöisesti yritänkin vältellä aiheen googlailua työpaikalla yleisessä tilassa. Eli todennäköisesti taas innostutaan siitä mahdollisuudesta että seksi oli ainakin oikein ajoitettu. Ja ehkä petytään....

Haaveilin sellaisesta monitorista jolla näkisi mitä kehon sisällä tapahtuu koko kierron ajan. Ja nyt kun olen jo lukenut yli sadan sivun tuota viimeistä kirjaa niin tajusin että se lämpöjen mittaus olisi sellainen monitori. Ilman että pitäisi osallistua johonkin futuristiseen lääketiteelliseen kokeeseen.

Ainoa ongelma on että mun aamu-uni on äärettömän arvokasta ja en esimerkiksi torkuta herätystä koska minusta on järkevämpää nukkua niin pitkään kuin mahdollista ja herätä ekalla kerralla. Eikä mieskään herää ennen minua että voisi tuikata mittarin suuhun ja kirjata ylös niin kuin kirjassa eräs pari tekee.

Mutta olisihan se aika hienoa pystyä tulkitsemaan omaa kehoa vielä paremmin kuin mitä ovulaatiotikut kertoo. Tietää heti että on raskaana kun lämmöt pysyy 18 päivää ovulaation jälkeen ylhäällä.

Eli odottakaa vaan, enköhän minäkin hyppää kohta jengiin mukaan.

"No tota voi jo pitää viivana"

Oli miehen kommentti kun tein sen lähesepätoivoisenraskaudestahaaveilijan virheen ja menin ovelle asti vastaan heilutellen ovulaatiotikkua.

Miten niin voi jo pitää? Ihan selvä viivahan se on! Kirkuva, paksu viiva.

Niin paljon kun onkin ottanut päähän noiden testien tekeminen joka päivä niin eilen ei ottanut tosiaan yhtään päähän. Tuli ihan sellainen olo että tällä tunteella jaksaa ensi kuussakin. Eli ilmeisesti olen ollut suhteellisen huolissani siitä ovuloinko vaiko ennen.

Ja sen verran huolissani olin siitäkin että joutuisin yhä niitä jatkamaan että tein tänä aamuna (yhtä vahva viiva kuin eilen) ja nyt töistä tulessani (vaalenemaan päin) vielä yhdet testi. Laskennallisesti nyt voin siis huilata n. 20 päivää.

Ja luin muuten uudestaan Twengen kirjasta kaiken ovulaatiosta. Lisäksi aloitin lukemaan viimeksi tullutta kirjaani alusta alkaen (olin lukenut siitä valikoiden jo joitakin kohtia mutta vasta alusta aloittaessani tajusin kuinka hyvä se on.

Kyseessähän on sivistyssanakirjan kokoinen järkäle Taking Charge of Your Fertilty (Toni Weschler) jonka Twengekin mainitsee toisatuvasti kirjassaan. Paljon on lääketieteellisen ehkäisyn parjaamista ja muun muassa perhesuunnittelua taulukoiden avulla mutta todella paljon enemmän on tällaiselle raskautta yrittävälle hyödyllistä tietoa.

Hetken aloin jo harkitsemaan lämpöjen ottamista mutta  joka aamu klo 6 herääminen ja lämmön mittaamaan huokuttaa vielä vähemmän kuin pissatestit. Mennään pelkillä ovulaatiotikuilla edes sinne syksyyn asti.

Sisäinen nörttini on löytänyt näköjään uuden kanavan koska tekee mieli lukea kaikki kirjat raskauden suunnittelusta. Siksi laitoinkin uuden välilehden. Kirjoitan kaikista arvostelutkin kunhan kerkeän. Ja lisää kirjoja saa ehdottaa kommenteissa! Erityisesti suomalaiset kirjat kelpaisivat sillä näissä kaikissa lukemissani on erittäin amerikkalainen näkökulma. 

Bling!

Olisin niin toivonut että ovulaatiotikkuni osaisivat antaa merkkiääneen.

Lähdin töistä tänään viime tipassa siihen nähden että tajusin minulla olevan alkava vessahätä. Mietin hetken mitä tekisin. Kävisinkö nyt vessassa ja riskeeraisin sen että kotiin ei riitä kelvollista näytettä. Vai sinnittelisinkö kotiin (inhoan vessahädän tunnetta enkä usko olevani kovin hyvä pidättämään). Inhoan näitä testejä muutenkin juuri siksi että inhoan pidättelyä ja tänäkin viikonloppuna jouduin testaamaan kumpanakin päivänä liian aikaisin kun en vaan pystynyt enää odottamaan. Ennen töistä lähtöä päätin että otan töihin kuitenkin varalta testejä jos jatkossakin käy näin.

Tein siis testin heti kun pääsin kotiin (vartin ajoissa) ja kerrankin en rampannut kurkkimassa (unohduin pelaamaan koneelle). Kun sitten kävin rennosti vilkaisemassa meinasin lentää selälleni. Tuo on niin selkeä plussa että naurattaa taas viime viikon siristelyt ja värin vahvuuksien arvailut. Ja siis täysin puskan takaa. Eilen tein testin 30 minuuttia aiemmin (pidättelyongelman takia) ja viivan juuri ja juuri havaitsee.

Joka tarkoittaa että olen siis niitä naisia. Niitä naisia joilla on ylipitkä kierto eikä ovulaatiotestitkään tummene asteittain. 

Edellisen kerran tuli harrastettua seksiä lauantaina... siis kaksi päivää sitten. Soimaisin itseäni siitä ettei eilenkin yritetty ellei tätä nyt olisi ollut täysin mahdotonta ennustaa. Sitä paitsi Twengen kirja sanoo että kaksi päivää ennen ovulaatiota mahdollisuudet ovat 1/3! Ja ihan varmasti harrastetaan tänäänkin vaikka mahdollisuudet ovatkin vain 1/10. 

Mutta minäkin siis ovuloin!!! Mahtavaa!

Nyt sitten seurataankin minkä pituinen se luteaalivaihe onkaan. 

Ja mikä parasta, enää tarvitsee tehdä kuin maksimissaan 2 testiä tässä kierrossa (koska vaikka kuinka siristän niin en osaa päättää onko tuo viiva nyt yhtä tumma vai aavistuksen sadasosan vaaleampi). Johan niitä tulikin 13 tehtyä tässä kierrossa (tänään on kp 35). Raskaustestit ovat näihin verrattuna järjettömän helppoja!

Epäonnistuja

Kaikki muut saa vauvoja tai ostaa asuntoja (tai paremminkin hankkii itselleen asuntolainoja).

Minä en saa edes yhtä ovulaatioviivaa testeihin. Siltä musta just nyt tuntuu.

Kummipoika

Siskon poika on aivan täydellinen lapsi. Mielettömän rohkea - okei, välillä vähän rämäpäinen. Todella fiksu - vaikka välillä vähän itsepäinen. Todella sosiaalinen - vaikka puheesta ei aina ymmärräkään mitään kun valtaosa energiasta on mennyt motorisia taitoja harjoitellessa. Syötävän suloinenkin vielä. Eikä vierasta ollenkaan, juuri ketään. Juuri sellainen kun pari vuotta vanhojen poikien pitääkin olla.

Joten auttamatta siinä kyläillessä tai hoitoapuna ollessa miettii että saadaankohan me omaa koskaan.

Ja jos saadaan niin voidaanko me viedä se pariksi kuukaudeksi siskon perheen jotta siitä tulisi yhtä hieno ihminen?

Viivoja odotellessa

Viisi testiä takanpäin ja kaikki viivat lähes yhtä haaleita. Toinen testi on tosin mielestäni aavistuksen tummempi kuin muut ja siitä kinataankin sitten päivittäin miehen kanssa, jonka mielestä ne tosiaan ovat yhtä haaleita. Kuuluu siis joukkoon "tälle on parempi näyttää digitaalista testiä jossa kerrotaan asia selvästi sanoin".

Haastavinta on koittaa pidättää se pari tuntia ennen testiä. Minä kun en yhtään tykkää pidätellä ja päädyn vaan miettimään vessassa käyntiä koko ajan. Ellen sitten ole töissä jossa on onneksi muutakin mietittävää. Tämän päivän testi pitikin sitten tehdä 15 min etuajassa kun ei vaan pystynyt enää.

Juomisen vähentämisen kanssa einiinkään ole ongelmaa, olen yleensäkin aika huono juomaan ja iltapäivällä töissäen muista tai ehdi ollenkaan joten yleensäkin tankkaan vasta kotiin päästyäni. Joten sen voi ihan hyvin hoitaa testin jälkeenkin.

Aktiivista yrittämistä ollaan nyt kokeiltu joka toinen tai korkeintaan joka kolmas päivä. Joskus pitää vähän maanitella ja itsestäkin tuntuu että himo ei ole ihan mukana mutta toisina päivinä sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa toista.